maanantai 22. syyskuuta 2014

No one knows what he can do until he tires.

Hejsan!

Emil täytti eilen 2-vuotta! :)
Tänään on ollu semi tehokas päivä, tai oon saanu hoidettua aika paljon asioita! Aamulla kyllä oli neidin kanssa taas "hieman" ongelmia ja olimme sitten 3minuuttia myöhässä. (Joka siis näiden näkökulmasta todella paljon, sillä Willin ryhmä oli jo aloittanut.) Lähdin sitten lasten heittämisen jälkeen Campus Nyköpingiin kyselemään mahdollisista ruotsin kursseista. Minut käännytettiin kuitenkin heti respassa, sillä opinto-ohjaajilla on tapaamisaika aina klo 10-12 ja kello oli vasta yhdeksän. Se vastaanoton mies oli kyllä todella ystävällinen ja kehui mun ruotsin taitoja. ;)

Hedelmäsalaattia!
Lähdin kotiin muutamaksi tunniksi ja menin sitten klo11 uudestaan. Parkkeerasin hienosti ovien edessä oleville invapaikoille, sillä satoi kaatamalla ja tuntui tyhmältä viedä auto jonnekkin kauas ja maksaa siitä, kun olen poissa vaan vähän aikaa.... :D Menin sitten tapaamaan opinto-ohjaaja naista ja hänkin oli todella ystävällinen ja auttavainen. Minulla ei tosiaan ole vielä sitä personnummeria ja se vaaditaan, joten sovimme ensi viikon torstaille uuden tapaamisen. Silloin numeron pitäisi olla jo tullut.




Sieltä lähdin viemään auton junaparkkiin (joka on ilmainen ,koska yritän jotain säästää tyhmissä kuluissa...) ja kävelin hirveässä myrskyssä keskustaan vajaan 10minuuttia. Minulla oli ripsienpidennyksien korjaus aika klo12 ja, koska minulla oli hetki aikaa menin ostamaan itselleni sitä ennen huivin. Olin nimittäin hienosti varautunut myrskyyn ja päälläni oli vain huppari... Pitää varmaan hyväksyä se fakta, että nyt syksy saapunut tännekin. :(


Skypetimee<3
Ripset kunnossa ja ajelin takaisin kotiin. Söin ja hengailin muutaman tunnin ja 15:30 aikaan lähdin hakemaan muksut. Willillä oli parturi keskustassa klo16 (paikassa jota en siis tiennyt tarkalleen) ja minun tehtäväni oli saada kaikki lapsukaiset kyseiseen osoitteeseen. Löysin onneksi nopeasti parkkipaikan ja sanoin lapsille, että nyt sitten juostaan. Onneksi lapset ottivat tämän ihan tosissaan ja juoksivat kanssani. Minulla oli pikku Emil sylissäni ja olimme joku 5 metriä Elsin edellä Willin kanssa, kunnes neiti päätti vetästä pienen itku-potku-raivari tuokion keskellä Nyköpingin keskustaa. Ihmiset katsoivat sympaattisesti ja höpisivät ohi mennessään, että mahtaa olla vaikeaa kolmen lapsen kanssa... :D Hymyilin vaan takaisin ja yritin houkutella tytön liikkeelle ja sanoin, että näen jo paikan, minne olemme menossa ja se on ihan vieressä! Hän kuitenkin jatkoi kiljumista, joten lähdin hänen luokseen. Lopulta ongelmakin selvisi ja sehän siis oli, että kengännauhat olivat auenneet. Onhan se melkoinen maailmanloppu.
Pääsimme taas liikkeelle ja neiti vaan parkuu koko matkan parturille saakka. Onneksi tosiaan olimme jo lähellä! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, pojan hiukset lähtivät ja nyt hän on komea nuori mies. :)

JÄLKEEN! Elsiä kiinnosti hirveästi sedän työ ja
hän kyseli koko ajan kaikenlaista.

ennen 


Donna tuli parturiin myös lopulta ja ei ollut tunnistaa omaa poikaansa. Onhan hän tosissaan nyt erinäköinen kun olkapäille ulottuvat hiukset ovatkin lyhyet! :D Sitten tulimme kotiin ja söimme ja vain hengailimme. :)







Cari tämän viikon Kiinassa työmatkalla (perjantai-iltaan tai lauantaiaamuun asti), joten olemme Donnan kanssa taas kaksin. Mutta hyvin tää menee! :)



Ihanaa viikkoa!




<3S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti