Maassa maan tavalla

Eilen, yli kahden kuukauden tauon jälkeen, vaihdoin kuulumisia muutamien kavereitteni kanssa. Tuli kiva olo ja siinä, kun kirjoittelin Ruotsissa asumisen plussia, tajusin, että niitähän riittää. En minä mitään ole ns. uhrannut, kun muutin pois Suomesta. Kyllä ne jutut pysyvät messissä täälläkin, joiden haluan pysyvän. Ruotsi on loppupeleissä kuitenkin niin samanlainen maa kuin Suomi. Ei sellaista oikeata kulttuurishokkia oikeen voi edes tulla. Täällä on kylmä, saman näköinen luonto, ruotsin kieltä kuulee Suomessakin, ystävät pysyvät netin välityksellä lähellä, löytyy jonkin muotosta ruisleipää ja maitoa.

Muutamia eroavaisuuksia Ruotsissa kuitenkin on:

• Raejuusto (mössöä)
• Ei rasvatonta maitoa 
• Ei sellasta kunnon ruisleipää, johon on tottunut
• Ei valmiiksi maustettuja lihoja tai kanaa (tai sit oon vaan sokea, kun en löydä...) 
• Välillä ihmisten turha ylipirteys
• "Oikean" ruotsin kielen ja Suomessa opetettavan ruotsin kielen välillä on kyllä melko suurikin ero
• Päivämäärät kirjoitetaan yleensä väärinpäin (esim. tänään on 2014-10-27)
• Euron juusto ei ole euron juusto, vaan 10kr juusto (=n.1,1e) ;D
• Täällä ei pysty tekemään mitään ilman personnummeria (lääkärissä käynti, pakettien vastaanotto, kanta-asiakkaaksi kirjautuminen johonkin netti sivustoon, Tukholmassa yksittäisen bussilipun ostaminen, jos matkustaa syrjäsemmästä paikasta keskustaan ymsyms.)
• Ruotsalaset puhuttelevat todella pajon nimillä ja siihen en Suomessa ole tottunut. Aina osaa hämmentää, kun kuulee nimensä yhtäkkiä ihan periaatteessa "turhaan" ("Du, Susanna nu är det så att..." "Jag vill bara säga till dig, Susanna, att.." "Självklart, Susanna" )
• SJ:llä (=Suomen vr) ei ole myytävänä esimerkiksi 20matkan lippuja, jotaka olisivat voimassa esim. puoli vuotta. Minun tietojeni mukaan ainoa vaihtoehto on 10krt lippu ja matkat pitää käyttää kuukauden sisään. Löytyy myös vuosi tai kuukausi kortteja, mutta ne maksavat liian paljon ja muutenkin en käy Tukholmassa niin usein, että sellainen kannattaisi.
• Liikenneympyröitä kaikkialla 
• Jokaista, joka liikkuu 10metrin säteellä suojatiestä varotaan: "Pysähdyn tähän, jos toi nyt vaikka sattuisi joskus tämän vuosisadan puolella haluamaan ylittää tien." Tottakai tämä on toisaalta tosi hyvä asia. Vaatii vaan totuttelua, että pitää varoa kaikkia. Täällä porukka tosiaan on oppinut siihen, että autoilija varoo, joten välillä ei edes katota kun ylittää tien.
• Porukka tuntuu (ainakin suurinosa) pitämään tosi hyvää huolta omakotitalojensa pihoista. 
• Koulusysteemi Ruotsissa on retuperällä. Esikouluun saakka lapset saavat opetusta päteviltä opettajilta ja ohjaajilta, mutta kouluissa on paljon epäpäteviä opettajia, joista seuraa huono koulumenestys verrattuna muuhun maailmaan.
• Ei ole senttejä. Ikinä ei siis tarvitse leikkiä desimaalien kanssa. 
• Todellinen plussa on itse itsensä palvelu kaupoissa. Ennen kauppaan astumista vedät kanta-asiakas kortin lukiasta ja saat oman viivakoodinlukijan käyttöösi. Sen kanssa näpsyttelet kaikki ostoksesi ja sitten vaan itsepalvelukassalle ja voíla olet ulkona kaupasta ilman jonoja ja turhia höpinöitä kassatätien kanssa! Suomi ihan varmasti hyötyisi tästä, eipä tarvitse olla kommunikaatiossa kenenkään kanssa. ;)

Joku viisas on joskus sanonut, että maassa maan tavalla. Ja noi yllämainitut on tooosi pikku juttuja. Ne kyllä huomaa joka päiväisessä elämässä, mutta pikkuhiljaa kaikkeen alkaa tottua. Ja täytyy myöntää, että mun piti oikeesti miettiä, että keksin noita. Muutama tuli automaattisesti, mutta niin kuin jo sanoin, ei niitä lukuisia eroavaisuuksia ole. Suomella ja Ruotsilla on kuitenkin niin pitkät perinteet yhdessä.

Vuosi 2011, Brighton, England. Mun ensimmäinen ulkomaanmatka
yksin, ilman vanhempia. Siitä maasta kyllä keksis paljon eroavaisuuksia!
Mutta oli  ihana reissu :)

Sängynpohjalla päivä numero kaksi on puolessa välissä ja nyt lähden hakemaan kakrut himaan!

Suomi on ihana maa, nauttikaa siitä tai sit lähtekää hetkeks pois. Viimestään sit sitä oppii arvostamaan!

<3S

Lördag

Au pair elämän niitä hyviä hetkiä on koettu tänään paljon! Pitkästä aikaa oon kotona viikonlopun ja päätettiin Donnan kanssa, että tänään tehdään jotain kivaa. Sain nukkua pitkään ja raahauduin ylös puoli11 aikoihin. Ulkona satoi kaatamalla, joten ulko-tekeminen skipattiin suosiolla ja tähän kuului alustavista suunnitelmista poiketen mökkeily. Vanhin poika ja isi olivat kuitenkin reippaita ja lähtivät jo aikaisin aamulla hommiin mökille ja tämähän tarkoitti, että yksi lapsi vähemmän kotona. Pakko myöntää, että tää työ ois kyl niin paljo helpompaa vaan kahden lapsen kanssa. :D

Donnalla on jo pitkään ollut projektina saada lasten huoneet kuntoon, joten ehdotin, että miten olisi tänään Ikeaan ja shoppaltaisiin nyt, kun hänellä on minut apuna. Hänen mielestään tämä oli loistava idea.

Kahdentoista aikoihin lähdimme autoilemaan kohti Linköpingiä, joka siis sijaitsee Nyköpingistä aika tasan 100km etelään. Siellä on yli kolmin kertainen määrä asukkaita verrattuna meihin. Haha nyt alan kyllä oikeesti tajuta, että elän semi pikkuisessa paikassa. :D Perillä ensiksi suuntana oli Gamla Linköping ja kävimme siellä nautiskelemassa kahvit ja vohvelit söpössä paikassa (jota muuten suosittelen jos Linköpingiin eksyy)! Fikan (=ruotsalainen sana kahvittelulle) jälkeen menimme Biltemaan ja lopulta Ikea Linköpingiin. Shoppailimme poikien huoneeseen kaksi laatikostoa, kävimme syömässä lihapullat ja lopulta, kun kauppa oli ollut jo 20minuuttia kiinni, pääsimme ulos. Isi on yön yli mökillä, joten minä ja Donna saatiin leikkiä muuttomiehiä ja kannoimme painavat laatikot sisään. Onneksi täällä ei noita rappusia ole (huomaa sarkasmi.) Kohta alkaa kokoaminen viinilasilliset seurana eli just sellasta kivaa puuhaa mistä tykkään. Ja muutenkin tulee hyvä fiilis, kun Donna arvostaa mun mielipidettä ja apua asioissa. 

Linköping

Tää on se paikka siellä Gamla Linköpingissä!
Våffelstuga

Se ois varmaan menny tosta lasista läpi noitten
leluautojen,-mopojen,-lentsikoitte yms. luokse, jos
oisin jättäny sen tohon yksin :D

Elsi on kyllä osannut tapansa mukaan kitistä kaikesta ja hänen lempisanansa on taas ollut "ei". Ja nyt kun aloitin kertomaan Elsistä niin ehkä laitan vielä muutaman sanan eilisestä. Eli Busizsen (=sisäleikkipuisto) jälkeen söimme kotona ja laitoin vaavin päikkäreille. Elsi oli ruuan jälkeen todella ihana minulle ja sanoi jopa, että nyt hän pitää minusta. Puoli neljältä lähdimme hakemaan isoveljen kotiin. Tyttö oli tässä muutamassa tunnissa vaihtanut mielipiteensä minusta ja ei suostunut millään laittamaan takkia päälleen. Niinpä hän sitten lähti pelkässä T-paidassa ulos. Kysyin häneltä vielä autossa, että haluaako hän takin, jonka kivana hänelle otin mukaan, mutta vastaus oli normaali "nej". 

Eilen Busizessa: "Me ollaan sun kissoja!"

Päikkärillä annoin kakaran sitten lähteä ilman takkia autosta, vaikka tuulikin todella kovaa ja oli kylmä. Ei kenelläkään voi olla hermoja tapella jonkun kanssa pelkästä takin päälle laittamisesta, vai onko....? Olin nimittäin selittänyt tytölle monen monta kertaa miksi olisi hyvä pitää takkia ja, että ajattelen vain hänen parastaan. 

Päikkärillä olleet vanhemmat katsoivat minua kuin tyhmää ja samoin teki kaksi mummelia, joihin törmäsimme lähtiessämme. He katsoivat minua niiiiin tuomitsevasti ja näyttivät siltä kuin kohta nappaisivat tytön mukaansa, sillä olen huono kasvattaja. Hymyilin siinä sitten vaan iloisesti heille. Eipä pitäisi olla heidän ongelmansa ja, jos he tietäisivät koko tarinan, ei noita tuomitsevia katseita luultavasti olisi edes tullut. 

Otin tytön T-paita-sekoilusta kuvan ja näytin sen illalla vanhemmille. Kerroin myös, että tulen ottamaan kuvia ja videoita tästä lähtien aina, kun tyttö (tai pojat) oikuttelee. Helpotan näin itseni sekä lapsien tulevaa elämää. Kyllä he joskus vielä kiittävät minua, kun laitan heille jonkinlaiset rajat. Vanhemmatkin olivat kiitollisia, että otin ongelman esille ja keskustelivat tytön kanssa.

Normi päivä. Ulkona n.5astetta ja tuulee.

Mutta en anna tytön oikkujen pilata mun hyvää päivää! :)

"Älä taputa kukkoa"

Ikean Halloween-bakelse

 Ihanaa synttäriä mun muruille Suomeen ja pitäkää hauskaa! :)

<3S

Hyvät ja huonot uutiset

On se jännä kui päivässä tapahtuu tosi paljon ihanii asioita joitten avulla jaksaa, mutta kuitenkin ne huonot jutut jää yleensä päälimmäisenä mieleen... Eiliseltä kylläkin onneksi jäi paljon hyvääkin. Yleinen kysymys: Hyvät vai huonot uutiset ensiksi? Päädyn huonoihin niin on jotain mikä sitten piristää kirjoituksen loppuosassa!

Eilisen aikaansaannos, oon kyl oikeesti kunno mummeli :D

Jep. Istuttiin eilen ruokapöydässä päivällisellä syömässä mamin tekemiä hyviä lihapullia ja alkoi keskustelu Busiz-nimisestä lasten leikkipaikasta (vähän niikuin HopLop). Donna istui minua vastapäätä hänen, hän vieressään pienet Elsi ja Emil ja minun vieressäni istui Will. Olimme sopineet Donnan kanssa, että menen pienten kanssa tänään perjantaina Busiziin, kun heillä on vapaapäivä ja ensi viikolla voin mennä Willin kanssa, kun hänellä tiistaina vapaa. 

Willille tämä ei käynyt, sillä hänestä oli epäreilua, että pienet pääsevät ennen häntä. Ehdotin tässä vaiheessa pojalle, että hän voisi pyytää parasta kaveriaan mukaansa ensi viikolla. Kuitenkaan Will ei lopettanut marisemista ja hän suorastaan alkoi huutamaan äitilleen kuinka väärin on, että hän ei pääse huomenna ymsyms. Yllätyin todella paljon hänen käytöksestään ja hymähdin hämmästyksestä. Will kääntyi minuun päi ja huusi naamapunaisena, hullun kiilto silmissään jotain nauramisesta, mitä en ees tajunnut, kun tilanne tuli niin yllättäen. Sitten hän lähti itkien huoneensa ja paiskoi matkalla jokaisen esineen mitä löysi lattialle. Pelästyin todella paljon ja ensimmäistä kertaa tämän kahden kuukauden aikana olin revetä itkemään. Onneksi (kiitos mäkkärin) osaan "asiakapalvelu hymyn" tilanteessa kuin tilanteessa. Elsi kysyi vihaisena ja hämmästyneenä: "Miksi nauroit Willille?" Olin ihan, että häh enhän... Tyttö kuitenkin oikein demostroi tilanteen ja väitti kivenkovaa kuinka paha ihminen olen. Mamma selitti tytölle, että lapset ymmärsivät hämmästykseni nyt aivan väärin ja sitä eroa on todella vaikea ymmärtää. Willillä on kuulemma huono itsetunto ja joku on joskus hänelle nauranut kun hän on raivonnut ja siksi hän on herkkä asian kanssa. Itkua pidätellen vedin ruokailun loppuun ja sitten onneksi pääsin ulos talosta, kun Elsillä oli baletti.

Menin kävelemään ulos Elsin baletin ajaksi.
Tarvitsin vähän niiku muuta ajateltavaa ja löysin yksinäisen
leikkipuiston ja menin keinumaan.

aamu sarastaa

Joo siis tää työ vaatii ihmiseltä kyllä tosi paljon. Ainakin oppii sellasta tietynlaista kovuutta. Tottakai Will teki tilanteessa väärin enkä minä ja minun pitää ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa, sillä tollainen huutaminen ja raivoaminen pienestä asiasta ei ole suvaittavaa keneltäkään. Mä kasvan joka päivä ja nää tälläset tilanteet helpottuu koko ajan. Ja tiiän tosi hyvin, että noita lasten puheita ja tekemisiä ei saa ottaa itseensä, mutta minkäs teet. Ei sitä kukaan pysty ihan koko ajan olemaan vahva. Mutta näillä mennään!

Ja hyviiin uutisiin ;)

VIHDOIN mun personnummer kolahti postilaatikosta! Käytiin sitten heti avaamassa mulle ruotsalainen tili SEB pankissa ja nyt on sit sekin saatu hoidettua. :) Eihän siihen mennytkään kuin kaksi kuukautta :D Mutta nyt oon sit loppu elämäni Ruotsin järjestelmässä ;)

JEEEE!

Pikku Emil myös näytti taas minulle miksi teen tätä työtä. Kun hain hänet päikkäristä, taapero juoksi kädet ojossa ja hymy korvissa luokseni ja halasi minua. Hän myös antoi minulle hyvänyön pusun illalla, voi pikkusta. :) Tottakai onhan silläkin vaikeat ja huonot hetkensä, mutta mun vaavi kyllä yleensä saa hymyn huulille! :)

Nyt on sitten talo siivottu. Lapset kyllä sotki sitä mukaan kuin siivosin, mutta imuroitu ja mopattu kuitenkin. Nyt ei kiinnosta, että kaikki lelut taas levällään. :D Haha

PS. Emil on ny jo oppinut sanomaan mua Sannaksi ;) Baby steps kohti mun oikeeta nimeä!

Kaksi kuukautta takana ja sen kunniaksi ihanaa viikonloppua!

<3S

You're so spoiled!

Hej! 

Oon nököjää vähä laiminlyöny mun blogia nyt... :D Mut ei mul nyt oo elämässä oikeen tapahtunut mitään ihmeellistä, eikä joka päivä viitsi kirjoittaa samoja juttuja. :) 

Tortilloja tiistaina ruuaksi, namnam :)

Jee ensimmäinen valmis!

Täs on tän aamun tunnelmat, mitkä kirjotin aikasemmin: "Kello on 7:10. Heräsin jo kymmenen vaille ja menin käymää suihkus ja sit suoraan ylös klo7:01. Isä ja tytär makasivat sängyssä ja menin siihen, että:”Tulisko Elsi nyt mun kaa? :)” Isi vastaa:” Mä hoidan sen”, ja jatkaa iPadin kattomist. Olin että fine, kävin laittaa lapsille vaatteet valmiiks sängyille ja lähin alas. Mitä mä muka tuol ylhääl pyörin toimeettomana, jos isä kerta ”hoitaa”? " Menin sit tosiaan takas ylös vähän ajan päästä ja isi oli kadonnut suihkuun ja tyttö makasi vanhempiensa sängyssä peiton alla. Jepjep. Välillä mietin, että millon toi isi ymmärtää tekevänsä ihan liikaa töitä, sillä hän on liian väsynyt koko ajan. Ja ne hetket kun hänellä on mahdollisus olla lastensa kanssa, hän hemmottelee nämä pilalle tai huutaa naama punaisena kuinka joku teki jotain väärin. Tyypillistä on myös vain nauraa kun esim. pikku Emil leikkii pöydässä ruokansa kanssa: "Haha, ei noi kaksi muuta kyllä tollasia ollut sillon kun olivat 2v. Haha, voi että kun ei se suostu syömään." Ok. Ja tänään tyttö alkoi aamiaispöydässä kitisemään, kuinka ei pidä vaaleanpunaisesta kulhostaan ja mukistaan (yleensä ei suostu syömään muusta) eikä tietenkään pidä myöskään puurosta, jonka hänelle olin ystävällisesti laittanut. Hän haluaa isänsä Corn flakeseja. No isi tottakai otti uuden kulhon esiin ja iski tytölle muroja ja sanoi samalla: "Haha, sä olet kyllä niin hemmoteltu!" Ok.

Eilen kävin keskustassa hoitamassa asioita
sillä aikaa, kun Will oli ensimmäistä kertaa
englannin kurssilla. 

Näin meillä. Mut muuten perus arkea, välillä pelkkää iloa ja välillä niitä romahduksen hetkiä. Oon ollut (taas) kipeenä, joten kun lapset on heitetty kouluun, oon vaan nukkunu ja lepäilly koko päivän. Ihan rentsii kyl! :) 

"Susanna titta svampar!" Kiva, että ees
välillä näilläkin on pieniä iloja :)

Huomenna on pienten päikkäri kiinni, joten mulla kaksi kakrua himassa. Mennään varmaan leikkipuistoon tai sellaseen sisäleikkipuistoon riippuen ilmasta ja kaikkien vireystilasta! Sitten illemmalla lähdetään ehkä mökkeilemään. :)

Oltiin Lindan kanssa sunnuntaina maailman ensimmäisessä IKEAssa:
IKEA Kungens Kurvassa

Toivottavasti jaksatte Suomen pakkasia, täällä niitä ei oo vielä näkynyt! ;)

<3S

Hoe gaat het ermee?

Hejj! 

Perjantaina molemmat autot olivat käytössä, joten minulle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi lapsien saattaminen ja hakeminen kävellen. Onneksi ilma oli ihana ja lapset kivoja ja kuuntelivat. :) Elsi kylläkin kotimatkalla kysyi: "Miks haet mut aina sillon, kun en haluu lähteä??" Niinpä :D 

Perjantaina oli ihana päivä, vaikka aamulla tarvitsikin jo pipoja ja lapasia!

Illalla Cari antoi luvan, että saan ottaa hänen autonsa, jotta voin hakea Lindan Arlandan lentokentältä. Lento laskeutui vasta klo 23:20 ja ajomatka yhteen suuntaan kestää n.1h20min, mutta uusi Volvo on ihana ajaa, joten matka pimeässä ei tuntunut niin pahalta ja takasin päin oli hyvää seuraa! Ja meinasin muuten saada parkkisakot lentokentällä, mutta hienosti esitin täysin turistia ja tietämätöntä, joten niistä selvittiin tällä kertaa. :D

Nyköpingin "huikea" nähtävyys taas kuvissa :D

Syksy

Lauantaina nukuimme pitkään ja lähdimme sitten kiertelemään Nyköpingiä. Näytin ne muutamat paikat mitä täällä on nähtävää, kävimme kaupan kautta ostamassa evästä junamatkalle ja sitten tulimme hetkeksi kotiin hengailemaan. Juna lähti 17:44 ja, koska suoria junia Tukholmaan ei kulkenut ollenkaan jonkin ongelman vuoksi, oli edessä 2,5h matkustus taas Norrköpingin kautta. Onneksi oli hyvää syötävää ja seuraa!

Eväät lauantain junamatkalla kohti Tukholmaa :D

Olimme siis vasta kahdeksan aikaan Tukholmassa ja lähdimme suunnistamaan Julian luokse. Kiitos muuten (taas) majoittamisesta ihana!<3 Teimme ruuaksi kanaa ja perunamuussia ja loppu illan katsoimme Lindan kanssa Ugly Bettyä (haha) ja menimme nukkumaan. Villi lauantai siis! ;)

Sunnuntain brunssi! Oli muuten niiiin hyvää :)

Tänään olimme päättäneet mennä brunssille Café Foamiiin, Östermalmille. Yksi suomalaisista au paireista vinkkasi paikan ja todelakin suosittelen nyt itsekin muille! :)

Gamla Stan- tour!

Brunsseilun jälkeen lähdimme tunnelbanalla (=metrolla) kohti Gamla Stania. Kävelimme ympäriinsä ja katselimme paikkoja. Ilma oli pilvinen, mutta lämpöä oli lähemmäs 15astetta! :)

Storkyrkan. Kuoro laulamassa yläparvella

Oli kivaa ja ihanaa vihdoin päästä pyörimään Tukholmassa ja tutustmaan kaupunkiin kunnolla! Lähdimme 15:40 junalla takaisin Nyköpingiin. Kotona katsoimme telkkaria ja Cari loihti meille taas tosi hyvää ruokaa: tosiaan tiistaina metsästämäänsä pikku bambia, jonka hän täällä meillä kotona itse valmisti aivan alusta loppuun... Kunhan en ajatellut söpöä pikku peuraa jolkottamassa metsässä, pystyin syömään hyvällä ruokahalulla. :)

Ihanaa, kun on seuraa vielä huomenna ja otsikko ihan täysin omistettu sulle Linda, kun opiskelin hollanniksi "Mitä kuuluu?" ;) (en kyl tiiä onks toi ees hollantia... :D)

Lopuksi kuva, joka kuulemma pelasti Carin päivän torstaina, kun lähetin sen vanhemmille. :D

"Nanna!!" Pikku Emil kutsuu mua Nannaks :)

<3S                                                   

Genom yoga lär man känna sig själv

Tjäna!

Luin jostain tossa yks päivä, että joka ilta pitäis kirjottaa päivän viisi hyvää juttua ylös ja niitä sitten lukeskella joskus, jos (ja kun) tulee huono hetki vastaan. Vois kokeilla. Tän päivän top 5:

1. Kaikki lihakset kipeenä kahden päivän hulluista 1,5h salibandy treeneistä, mutta illan joogatunti vetreytti mukavasti. (Ekaa kertaa muuten joogailemassa!)
2. Pikku Emil kotona kuumeessa, joten oon itekin saanut luvan kanssa nukkua ja latailla akkuja kunnolla. Eikä oo tarvinnu poistua talosta muuta kun joogaamaan Donnan kanssa!
3. Koko perhe kotona jo viidettä päivää putkeen! Tää on täällä jo ihan luxusta.
4. Tehtiin hyvää ruokaa. 
5. Kaksi yötä, että saan Lindan mun luokse tänne :)

Noi on sinänsä tosi pikku juttuja, mutta niihin kun keskittyy, jaksaa pyörittää tätä arkea täällä!

Hmm mitäs tässä sitten on tapahtunut. Eilen oli normi arkea: lapset tarhaan ja pois, ruokaa, säbäilemään ja nukkumaan. Tänään heräsin klo8 ja otin silloin pienimmän vastuulleni, koska tosiaan pikkunen kovassa kuumeessa ja kotona mun kanssa. Tein sille kivan paikan tänne alakerran sohvalle, jottei tarvitse yksin olla. On se kyllä hirveä tunne, kun ei voi (/osaa) tehdä mitään parantaakseen toisen oloa. :( Yritin aina juottaa kun vaavi heräs ja kyllä hän onneksi illemmalla näytti jo vähän paremmalta.

Sukka 1/6 melkeen valmis! Koska oon paras
au pair, neulon kakruille sukat joululahjoiks!

Ehkä nyt vielä muutama sana siitä salibandystä. Eli menin maanantaina ekaa kertaa Rosvallan uudelle hallille tohon n.5 minuutin ajomatkan päähän. Siellä seurasin säbämaila kädessä käveleviä tyttöjä ja löysin kentälle. Valmentaja otti minut heti ystävällisesti mukaan ja esitteli minut kaikille. Koska kielimuuri, meni osa treenien selostuksista osittain ohi, mutta onneksi tytöt olivat tosi auttavaisia ja selittivät ja neuvoivat! Ainoo vaan, että musta saa siellä kyllä tosi väärän kuvan, kun en puhu mitään... :D En vaan yhtäkkiä jotenkin osaa enää puhua vieraalla kielellä, kun kaverina olisi ikäiseni. Mutta eiköhän se tästä!
      Sovittiin eilen toisien treenieni jälkeen valkun kanssa, että katellaan tässä nyt pari viikkoa miten menee ja mietitään jatkoa sitten. Tuntui kyllä tosi ihanalta pitää mailaa kädessä noin puolen vuoden tauon jälkeen! Ja ei edes tullut sellaista alemmuuskompleksia missään vaiheessa vaan pääsin tosi äkkiä mukaan. Näköjään yli kuuden vuoden aikana hankittu taito ei ihan niin äkkiä mihinkään katoa. :)

Oon oikeesti muuttunu tääl, koska kokkaan, neulon, siivoon, yritän ajatella vaa kivoi juttui ja nyt jopa
jooga :D Mut ehk nää on vaa hyvii juttui?

<3S

PS. sori kun ei taaskaan kunnolla kuvia. En tosiaan oo liikkunut kahteen päivään talosta ulos, joten eipä ole hirveästi kuvattavaa ollut :D

Kauhukakarat

Joo.

Jos oisin kirjottanu tän aamulla, ois tää ollut täynnä asioita kuten tykkään mun työstä ja oon ollu huikee aupair koko aamun. Aamu sujui niin hyvin kuin vain voi. Vitsailin lapsille paljon ja meininki oli rentoa. Lapset ulkona jo 08:13 ja, koska viikon tauko päikkäristä, oli kaikilla vähän ujoutta pelissä ja siksi he roikkuivat minussa. Tuli kiva olo, kun he turvautuivat minuun. :) Sitten tulin kotiin, pesin pyykkiä ja lepäilin. Kiva päivä tiedossa!

Illan fiilis: mitä oon tehny, että ansaitsen tollasta käytöstä, jota on ollut tässä koko illan? Vanhemmat lapset (2-vuotias ollut ihan enkeli) aloittivat ilkeilyn jo kun peruutin tilaihmeemme pieneen pihaamme. "Äiti on sanonut, että olet tosi huono parkkeeraaja." Keskustelimme siinä sitten aiheesta ja väittivät kiven kovaan, että tämä on totta. Elsi:"Sun pitää lähteä nyt kotiin." Minä:"Mä oon nyt kotona :)" Elsi:"Eikun sinne sun oikeeseen kotiin, et saa olla täällä." Toi ottaa aina jostai syvältä sydämestä kun pikkuneiti jaksaa tota hokea.

Ei siinä, unohdin sitten asian mahdollisimman nopeasti ja päätin olla kiva ja leikkiä lasten kanssa pitkästä aikaa. Pari tuntia sitten kuluikin kivasti ja leikkiminen oli lasten mieleen. Äiti tuli kuuden aikaan ja aloimme tekemään päivällistä ja sitten lapset räjähtivät. Istuimme ruokapöydässä, lapset vain leikkivät, kiljuivat, huusivat ja tekivät kaikkea muuta kuin söivät. Huomasin kyllä, että Donna oli väsynyt, mutta itse en ikinä suvaitsisi kyseistä käytöstä lapsiltani. Mutta yksi tämän työn ihanuuksia: ei voi puuttua toisten kasvatustyyleihin, vaikka se kuinka sotisi omien periaatteiden kanssa.

Sota yläkerrassa on jatkunut nyt jo melkeen kolme tuntia. Itse karkasin alakertaan tunti sitten, kun en vaan enää jaksanut ja isi tuli kotiin. Ja nyt lähden (vihdoinkin) kokeilemaan sitä salibandya täällä. Saapas nähdä miten jaksan, mutta eiköhän se piristä ja saa ainakin muuta ajateltavaa! :) Ja muutenkin onneksi jokainen päivä täällä on erilainen, joten huomenna voi olla unelmapäivä. Sitä odotellessa. :D

Kivaa viikkoa!

<3S

PS. sori kun kuvia ei ole

Home sweet home

Holaa!

Loma oli ja meni! Ihana fiilis ja kiitti kaikille keitä näin, teitte tost viikosta täydellisen.<3 Tiivistän tähän nyt puol toista viikkoa tositosi tiiviiks :D

Perjantaina 3.10. Nyköping-Stockholm junalla

Perjantaina 2km reippailu juna-asemalle, junaan, Tukholmassa suunnistus Näsbyparkkiin, Tuulin luokse syömään tortilloita, Julia tuli hakemaan meidät sen luokse, hengaamista ja illalla muutamalle. Käytiin Tuulin kanssa tsekkaamassa yksi paikallinen yökerho, koska ilmaseks pääsi ja ei kyl tarvi mennä uusiks :D Mut oli kivaa! :)

Olin Julian luona yötä ja heräsin klo 10 kun neiti päätti kokkailla lettuja ja musat olivat täysillä. Ei siinä, sainpahan luxus kohtelua! Kiitti muru ;) Lento lähti joskus 19 aikoihin, Julia heitti kentälle, Ruotsissä paistoi aurinko ja Suomessa satoi vettä. Tervetuloa kotiin :D

J tää on sulle.

Suomi! Alakulmassa omalla ihanalla autolla ajamista<3 Oli kyllä mukavaa meidän Ruotsin perheihmeen jälkeen :D

Suomessa olin siis la-ke. Lauantaina Ennan kanssa hengailua, sunnuntaina Aleneilla ja illalla veljen 18vee synttärisyömään, maanantaiana verenluovutusta ja mamman kanssa hengailua, tiistai ja keskiviikko ystäviä täynnä. :) On tää kyllä, kun itseään pitää tällä tavalla kiduttaa. :D Ruotsista oli tyhmää lähteä, sillä kamut jäi. Ja samahan kävi toistekin päin, kun oli aika lähteä Suomesta ja taas jättää ihanat sinne. Mutta oli ihana käydä teitä moikkailemassa :) PUS! Ja sori niille joita en ehtiny näkee :(

Koska ollaan mun murujen kaa ihan normaaleja<3

Keskiviikkona taas kohti Ruotsia. Suomessa satoi (vaihteeksi) ja Ruotsissa kaunis auringonlasku :)

Julia perhe oli sopivasti myös lomailemassa, joten pääsin hänen luokseen asumaan loppuviikoksi. :) Oli tosi kivaa ja seurvaasassa meidän huikeita kokkailuja ;)

Loppuviikko meni rennosti hengaillessa Tuulin ja Julian kanssa. :) Oli kyllä haikeeta lähteä takaisin kotiin tänne Nyköpingiin ja jättää heidät Tukholmaan. :( Musta kyllä tuntuu, että siellä tulee rampattua aika paljo, joten ei oo pitkä tauko näkemisessä edessä... :D

Tosiaan satoi "hieman" vettä, kun lähdin tänään kotiin päin :D

Minä ja mun 20kilon laukku selvittiin Näsbyparkista junalla ja metrolla T-centraleniin ja sieltä lopulta junalla Nyköpingiin. T-centralen on siis se julkisenliikenteen keskusta Tukholmassa. Siellä oli tänään hirveä kaaos, kun kaikki junat myöhässä (kyllä sitä tapahtuu täälläkin) ja ulkona satoi kaatamalla. Mutta onnellisesti kotona ja perheeltä kiva vastaanotto! :) Huomenna alkaa taas arki!

<3S

Loma

Hej!

Heräilin 8:30 tänää ja ylhäällä oli kova pakkaaminen käynnissä. Söin aamiaista, latoin pyykkiä koneeseen ja jeesailin parhaani mukaan. Farfar ja farmor (=isovanhemmat) tulivat tosiaan 10:30 aikoihin ja oli kyllä tosi mukava tavata heidät! He ovat matkustelleet todella paljon (asuneet jopa Suomessa hetken) ja kuuntelin mielenkiinnolla heidän tarinoitaan. :) Näköjään kyllä mä jotain järkevääkin ruotsiks osaan keskustella! Hjelppailin Donnaa ja Caria aina välillä ja sitten taas kuuntelin elämän tarinoita ja opin tuntemaan isovanhempia. Aamu oli kyllä just kiva, vaikka Donna osasikin stressata aika paljon, mutta eiköhän toi oo ihan normaalia, kun pitää ajatella omat ja kolmen pienen lapset tarvittavat mukaan. :)

minä ja bro jossain päin maailmaa vuosi 2001 :)

Ensimmäinen auto isovanhemmat ja Will kyydissään lähti 12:30 ja Cari tuli sitten takaisin ja me pienten ja Donnan kanssa lähdimme klo13 kohti kenttää. Onneksi matka oli vain n.10minuuttia, joten he ehtivät juuri ja juuri droppaamaan matkalaukut ajallaan (lento tosiaan lähtee 14:20). Farmor oli herttainen kun oikeen halasi minua ja toivotti kivaa lomaa mullekin. :) Samoin tietenkin teki Donna tapansa mukaan ja lupasi lähettää paljon kuvia ja kuulumisia. Pieni kateus kyllä iski, kun en itse pääse sinne helteeseen, mutta ens kerralla sitten! ;)

lähi lentokenttä

Siinä, kun sitten hyppäsin autoon ja katsoin kun perhe lähti kävelemään kohti terminaalia, tuli minulle ensimmäisen kerran sellainen olo, että kuulun siihen perheeseen ja minulle tulee ikävä heitä. Ihana tunne :) Viisi viikkoa takana. Sen se näköjään ottaa.

Nyt lähden näkemään kohtalotovereitani Tukholmaan ja blogi hiljenee viikoksi. :)

Njut av livet!

<3S

Working hard and working smart are two different things

Hassu aamu :D Kaikki meni (pientä yhtäkkistä kiirettä lukuunottamatta) ihan täydellisesti ja olimme 30minuutissa kaikki ulos ovesta ja köytettyinä autoon! :D Ihmeteltiin Donnan kanssa, että miten tämä voi olla mahdollista, mutta ollaan vissiin aika hyvä tiimi kun sille päälle satutaan! ;)

Heräsin siis normisti 7 ja menin ylös 7:10. Donna ja lapset olivat kaikki neljä vanhempien sängyssä peiton alla ja naureskelivat, etteivät ole vielä päässeet ylös. Availin heille sitten verhot ja kaikki neljä hyppäsivät ylös ilman kitinöitä ja arvatkaa kuka oli ensimmäisenä pukenut ja harjannut hiuksensa!! No Elsi. Olin aivan hämmästynyt, mutta tietenkin kehuin tyttöä. Will'kin oli heti siskonsa jälkeen valmis aamiaiselle. Mahtavaa, tätä lisää! :D Söimme ja Donna ilmoitti, että 10min ja lähtö, jos haluan auton käyttöön aamupäiväksi. Siinä sitten sykimme nopeasti kaikki itsemme valmiiksi ja ulos ovesta. Kun peruutimme pihasta, meillä oli 6 minuuttia Donnan junan lähtöön, mutta hienosti ehdittiin! Heitin lapset päikkärille ja olin klo 8 jo kotona. Outoa :D Päätin sitten vaan suoraa laittaa musiikit täysille ja alkaa siivoomaan ja olin vähän yli tunnissa valmis. Wuhuu alan olee tässä aika hyvä!

Nyköpingin juna-asema

Ekaa kertaa tuli ikävä mäkkäriin. Mun 1,5vuoden ura siellä opetti mulle niin paljon, kuten esimerkiksi mietin siinä moppaillessani, kuinka mäkissä heti ensimmäisellä viikolla minulle opetettiin tehokkaampi ja parempi tapa mopata. Pikku juttuja, mutta ilman niitä mulla menis varmaan kolminkertainen aika tän jätti talon siivoamiseen. Hymy huulilla ja hyvä biisi taustalla muistelin kivoja rasvasia aikoja ja ihania ihmisiä keihin tutustuin. :) Pus!

kaunis syksy alkaa näkyä jo kaikkialla :)

Päivä jatkui kivan tehokkaasti ja sain käytyä skatteverket mestassa (=verotoimisto) ja ihanaa huomata miten mun ruotsin kieli kuitenkin on kehittynyt tosi paljo, vaikka tuntuu, ettei oo tapahtunut mitään parannusta. :D Nimittäin, jos vertaa tätä käyntiä siihen kuukauden takaiseen visiittiin edellämainitussa toimistossa, kun kävin ensimmäistä kertaa täyttelemässä papereita tota personnummeria varten, niin oli kyllä huomattavasti helpompaa nyt! Mutta siis juu paperit uudestaa täytetty ja nyt pitäis asian edetäkin. :)

kelatkaa 2.10. ja ruusut kukkii... :D

Sitten kävin kaupassa, hain Donnan juna-asemalta, hän heitti mut kotiin (ja lähti itse taas töihin) ja mulle muutam tunnin lepotauko. :) Tämän jälkeen tein pullataikinan ja lähdin kävellen hakemaan muksut. Kotiin palattuamme (semi hienosti menneen kotimatkan jälkeen) laitoin lapset tekemään ensimmäistä kertaa elämässään korvapuusteja! Kaikki kolme olivat innoissaan ehkä enemmän taikinan syömisestä, mutta lopulta kauniit pullat uunissa. :)

1."Nam taikinaa" 2. Näähän on ihan luonnonlahjakkuuksia! 3. Valmiina uuniin :)

Koska oon joku ihmeen kodinhengetär nykyään, aloin tekemään ruokaakin heti leipomusten jälkeen! (Vaikka siis Donna oli luvannut kokata) Mikähän mua vaivaa... :D Matkasse ruokana Kycklingpanna med savojkål och äpple eli vapaasti suomennettuna kanakastike, missä kaalia ja omppuja. Kastikkeen kanssa keitin perunoita ja tuli kyllä taas hyvää! :)

Cari saapui äsken Suomen työmatkaltaan ja toi mulle kivan yllärin: Fazerin sinistä! Ihana! :)) Ja nyt näillä (ehkä pikkuhiljaa)  alkaa himopakkaaminen, sillä matkalaukut lojuvat vaan levällään joka paikassa (tyhjinä). Huomenna lounaan jälkeen olisi sitten jo aika lähteä heittämään perhe kohti lentokenttää! Isovanhemmatkin tulevat kuulemma lounaalle, joten pääsen itse isoisänkin näkemään. (Isänäidinhän näin heti silloin kun tänne ensimmäistä kertaa tulin)

Ja minullakin huomiseksi kaikkea kivaa nimittäin Tukholmaan moikkailemaan kamuja! :)

Jee nyt alko mullakin viikon loma!









<3S

ingen är perfekt

Moi! 

Eilen tiistaina mulla oli aamulla Cari apuna (Donna työmatkalla) ja ylläriylläri Neiti E ei ollut yhtään yhteistyökykyinen. Ensin huutaa kurkku suorana minulle, ettei halua pukea ja mikään ei kelvannut ja kun isi tuli apuun, sama jatkui. Lähdin sitten karkuun ja menin laittamaan Emilin valmiiksi. Lopulta tytöllä oli vaatteet päällään ja Carin piti lähteä. Jäin yksin lasten kanssa. Aluksi meni ihan hyvin ja onneksi meillä oli tosi paljon aikaa, sillä lapset olivat jo seitsemältä syöneet.

Lopulta Elsi päätti taas, että nyt en kuuntele tota muikkelia, joka yrittää jotain mua auttaa harjan kanssa ja hän lähti juoksemaan karkuun. Lopulta sain hänet ottamaan harjan käteensä, mutta tottahan toki tyttö teatraalisesti heitti harjan monta kertaa lattialle ja lopulta se kuulemma "katosi". En jaksanut jo 15minuuttia kestänyttä esitystä yhden hiusten harjauksen takia, joten laitoin hänet time-outille (4v. = 4min). Ja olen siis monta kertaa antanut vain tytön näyttää peikolta, kun on näin itse halunnut... Nyt jotenkin toi käyttäytyminen ei vaan enää ollut ok.

Time outin jälkeen hetken meni ihan okei ja hän totteli, mutta sitten alkoi taas niin hirveä kielenkäyttö siitä, kuinka minua ei tarivtse kuunnella ja hän tottelee vain äitiä ja kuinka tämä on sanonut, ettei sitä ja sitä ja sitä tarvitse tehdä, jos ei halua. (Ihan normi hommia vaatteitten pukemisesta itse hampaiden harjaamiseen.) Puhuin hänen kanssaan aika pitkän tovin ja sanoin, kuinka tyhmiäkin juttuja pitää tehdä elämässä ja yritin iloisena ottaa esimerkiksi prinsessa-kortinkin esiin, että kun hän on tollainen pikku prinsessa, niin pitää käyttäytyä silleen ja näyttää siltä. :) "Minä en ole mikään prinsessa.", oli tytön vastaus.

Tämän jälkeen yksinkertaisesti luovutin hänen suhteensa ja lähdin hakemaan Emiliä kenkien laittoa varten. Tällä välin Will tottakai alkoi härnätä siskoaan ja lopulta matkimaan minuakin jokaisessa sanomassani asiassa. Olin niin tyyni, kun tilanteessa pystyi ja en kommentoinut lasten kitinöihin, vaan potkin heidät kylmästi ulos ovesta.

Ilma oli ihana (vaikka vain 2astetta), joten olin reipas ja päätin, että kävelemme päikkärille. Onneksi tosiaan olimme ajoissa liikkeellä niin ehdimme päikkärille ajallaan. Lähdin siitä sitten kävely/juoksulenkille, sillä oli pakko saada ajatukset lasten käyttäytymisestä muualle.

Lapsilla oli kilpailu pikkärillä

"Miten pitää 2v. tyytyväisenä kun laitat ruokaa."

Hain vaavit taas kävellen. Will ja Elsi olivat minulle vihaisia, koska olin aamulla ollut heille vihainen. Selitin tilannetta parhaani mukaan, että jos minulle on kiva, olen minäkin kiva. Eipä heitä kiinnostanut ja kotona he (oikeastaan vain onneksi) linnottautuivat suoraan vanhempien makkariin telkun eteen. Sain näin aikaa kokkailla rauhassa ja viettää laatuaikaa Emilin kanssa. Ruokana oli Matkassen "Fish and Chips", ja vaikka itse sanonkin, se oli tosi hyvää! ;)

Ruotsin joku perinne herkku kuulemma. :D

Illalla, kun Donna tuli kotiin, puhuin hänelle lasten käyttäytymisestä ja hän otti asian puheeksi myös lasten kanssa. Hyvä kyllä, kun hän ei vaan kohauta olkapäitään minun sanomisteni kanssa, vaan hän tekee kaiken voitavansa, että viihdyn.Ja tottakai eihän tuollainen käyttäytyminen ole sallittua keneltäkään. Olen miettinyt, että ehkäpä tämä nyt on vain jonkin näköinen alkuprotesti, kun ensimmäisen kuukaden "huuma" on takana. Pitää vaan kehitellä lisää tekniikoita. :)

Tänään aamulla oli minulla Donna apuna. Oli taas vaikea aamu, mutta onneksi meitä oli kaksi. Veimme lapset yhdessä autolla ja kävelin vähän pidempää reittiä kotiin, sillä ilma oli taas ihana!

Kello 12 aikaan olimme sopineet, että T tulee hakemaan minut ja menemme sille saksalaiselle au pairille, Franzille, ja teemme yhdessä sushia. Kerta oli tytöille ensimmäinen, mutta onneksi (kiitos Noran) mä oon ihan konkari jo! ;) Pääsin siis opettamaan tyttöjä ja lopputulos oli tositosi onnistunut! Pitää useamminkin väsäillä. :) Oli muutenkin kivaa ja Franzin kanssa juttu luistaa englanniksi tosi hyvin! :)

Huomenna on jo torstai! Mihin tää aika oikeen kiitää. :D Ja ainii, soitettiin sinne verotoimisto paikkaan ja sen mun personnummer- hakemuksen kanssa on jotain ongelmia, joten uusi keikka sinne luultavasti huomenna... Ihme touhua kyllä. Ja haha, vaikka tää kuulostikin ehkä tosi negatiiviselta tekstiltä, niin mulla menee oikeen mallikkaasti. Lapset nyt vaan vois oppia käyttäytymään ikäistensä tavalla... Mut no worries! :)

= Jos kukaan ei ole täydellninen,
niin minä olen"ei kukaan".

hehheh xD

 

<3S

PS. 3yötä!