Every new day is another chance to change something in your life.

Moroo!  

Lauantaina Tukholma tytöt, Tuuli ja Julia, tulivat vähän ennen viittä. Menimme T:n kanssa hakemaan tytöt juna-asemalta meidän Fordilla ja, koska mulla on kaksi pientä lasta niin autossahan tosiaan on takapenkillä kaksi lastenistuinta. Tajusin sen vasta kun oli jo liian myöhäistä tehdä asialle jotain ja yksi tytöistä pääsi kokemaan vähän erilaisen kyydin. :D Onneksi matka oli lyhyt ja oon hyvä kuski! ;)

 

Näytettiin tytöille meidän kaunista pikku kaupunkiamme ja tää on kuulemma ihan kuin Suomen Loviisa (parempi sekin kun Wikipedian ehdottama Iisalmi.. :D) En oo kyllä kummassakaan ikinä käynyt, joten en kai voi sanoa mitään. :D

Nyköping- tour Tukholma tytöille :)

Kuudelta mulla ja Tuulilla oli päivällinen valmiina kotona, jonka Cari (joka on muuten ihan huippukokki) oli meille loihtinut. Pääruokana hänen itse metsästämäänsä hirveä! Saatiin kyl ihan luxus kohtelua ja jälkkäri näytti tältä:

T ja Julia tulivat meille ruokailun jälkeen ja joimme vähän valkkaria, kuuntelimme hyvää musaa ja nautimme seurasta. :) Illalla suuntasimme taas O'learykseen.

1.Lapsia 2.Sunnuntain eväät 3.Lauantai illan eväät ja 4. Eka itelle tehty ranskis, koska oli tylsää :D

Oli kyl taas kiva viikonloppu! :) Ihanaa kun on löytänyt täältä kavereita, joiden kanssa ei tarvii esittää mitään, vaan voi pitää hauskaa ja valittaa mitä kaikkea kivaa lapset tällä kertaa tehnyt... :D Cari ja Donna myös iloisia mun puolesta. :)

Tänään tosiaa molemmat lähti kuudelta, joten lapset mun vastuulla. Tottakai heräsin 6:15 kun kuulen lasten äänet ylhäältä... Käänsin kuitenkin kylkeä ja nukuin seiskaan. Kakarat olivat ihan hirveällä tuulella. Katsoivat telkkua vanhempiensa huoneessa ylhäällä ja, kun menin sanomaan huomenet ja nyt on aika pukea, lapset vaan nauroivat ja lällättelivät, että näinhän ei tule tapahtumaan. Jouduin heti aamutuimaan siis jahtaamaan Elsiä ja Williä sängyn ympärillä. Hyvää huomenta siis vaan kaikille.

Kokeilin uutta tekniikkaa, annoin heidän vain itse hoitaa itselleen vaatteet ja itse siivoilin keittiössä. Ja ihme tapahtui ja lapset istuivat puolelta aamiaispöydän ääressä. Kokeilin aamiaisellakin uutta juttua, eli laitoin piipparin soimaan 20min päästä ja ilmoitin, että sitten kun kello soi on aika pestä hampaat ja lähteä. Lapset söivät ennätysvauhdilla ja jäi vielä 7min aikaa, joten annoin heidän mennä katsomaan tv:tä vielä. Tässä välissä puin pienimmän ja pesin tämän hampaat, jonka jälkeen sain vanhemmatkin seuraamaan esimerkkiä. Will kuitenkin oli päättänyt koetella hermojani ja kun olimme pienimpien kanssa jo ovella, hän menikin takaisin makkariin ja laittoi telkun päälle. Kävin kertaalleen sen sulkemassa ja tulin takaisin alas ja tottahan toki kuulen telkkarin taas olevan päällä. Niinpä sanoin herralle, että hänen koulunsa se on, joka vaatii meidän olevan ajoissa eli ongelma on myös hänen. Yhtäkkiä pojasta löytyikin hirveästi vauhtia ja kohta olimme jo autossa ja päikkärillä.

Ihana vaavi :)

jee kaikkee hyvää matkassesta!

Päivällä vain pesin pyykkiä, katsoin leffoja ja nukuin. Päätin sitten iltapäivällä olla reipas ja kävellen mennä hakemaan lapset, sillä he pitävät tästä. Sain lapset pois päikkäristä hienosti, mutta eihän mikään ikinä ongelmitta voi sujua ja Elsi päätti lähteä juoksemaan mäen päälle yksin ilman lupaa, kun käänsin kahdeksi sekunniksi selkäni. Tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta ja selitin lapselle sitten, että olin huolissani, kun en nähnyt häntä ja noin ei saa tehdä, koska autotie on vieressä. Eipä oppi kauaa muistunut ja hän taas kirmasi edellä. Ehkä se joku päivä oppii. 10min matka kotiin kesti 40minuuttia, mutta lopulta kaikki himassa ja aloimme katsomaan Urhea- leffaa. Cari tuli seitsemän aikaan, mutta lupauduin laittamaan pienimmän nukkumaan. Nyt vihdoin päivä ohi.

Kavereita ja muuttolintuja
(iha ku jonku kirjan nimi xD)

Tämän viikon pitäisi nyt tästä lähtien olla semi rento. Molemmat vanhemmat matkustelevat kylläkin, mutta siihen alkaa jo tottua. Perjantainahan on vain puolikas päivä, sillä perhe suuntaa kohti Kreikan lämpöä, joka tarkottaa vapaa viikkoa mulle! :) Ja kyllä täällä jaksaa paremmin kuin hyvin, sillä mulla on paljon mitä odottaa esim. saan Hollannista vieraita kolmen viikon päästä ;) Jeejee!


Ihanaa viikkoa! :)




<3S

Ihana lauantai

Hej!

Tää kuva tiivistää mun tunnelmat täl hetkel niin täydellisesti!

magee taivas eilen illalla!

Sain nukkua pitkään ja olla ihan rauhassa. (Jos ei oteta huomioon, että heräsin 7 ekan kerran ja etin korvatulpat :D) Oli ihanaa vaa saada nukkua pitkään, nousta omaan tahtiin ja syödä aamiaista ilman muita. Donna siis lähti taas juoksukisaan Lidingöhön ja tällä kertaa matka kuitenkin kolmin kertaistunut eli 30km. Sitä se on tossa nyt jo monta viikkoa panikoinu ni tosi hyvä, että kohta se on ohi! :) Isi puolestaan otti kaikki kolme muksua mukaansa ja lähti kaupungille aamulla, joten rauha ja hiljaisuus talossa muutaman tunnin.<3

Vapaapäivät on kivoja ja illalla mulle ja T:lle tulee Tukholmasta vieraita! Meinataan pitää hauskaa samalla porukalla kuin viime viikonloppuna (yhtä tyttöä lukuunottamatta). :) Ootan jo ihan innolla ja Donnakin innostui kun kerroin, että saamme vieraita! Hän ja Cari haluavat tarjota Tuulille (tyttö joka nukkuu täällä meillä) ja minulle päivällisen ja kaikkea. :) Ihanan vieraanvaraista, joten kaikki kaverit Ruotsiin vaan käymään, jos haluutte nähä missä asustelen täällä! ;)





Toivottavasti teillä menee yhtä kivasti kun mulla nyt! :) Ja vieressä mahtavaa Suomi-edustusta alá mami vuodelta 2001!





<3S

I like you a lottle. It's like a little, except a lot.

Kuukausi takana! Hassua miten tosi nopeesti tää on menny ja toisaalta, miten paljon oon oppinu kuitenkin niin lyhyessä ajassa. On ollut ihanaa huomata, että kyllä mä pärjään täällä ja kaikki ne pelot ja jännitykset ennen lähtemistä olivat ihan tyhmiä. Suuri syy kylläkin tähän, että oon sopeutunut nopeesti ja en ole pahemmin joutunut koti-ikävää kokemaan, on mun kaverit ja perhe, jotka jeesaa ja muistaa. :)

Mulla oli ns. läksiäiset kavereille sekä myöhemmin sukulaisilleni ennen kuin lähdin. Oon ikionnellinen, että keksin pyytää ystäviäni sekä sukulaisiani kirjoittamaan mulle muutaman sanan tätä reissua varten vieraskirjaan. Suomessa jo päätin, että luen tekstit vasta täällä ollessani. Tuntu vaa kivemmalta sillee. 

On oikeasti ihana lukea noita kirjotuksii, missä mun ihanat toivottavat tsemppiä (jota en monen mukaan edes tarvitse) tulevaan vuoteen ja he kirjoittavat asioita, joita ei ehkä tulisi muuten sanottua - ainakaan yhtä helposti. Pidämme asioita itsestäänselvyyksinä ja tajuamme niiden tärkeyden vasta, kun jokin muuttuu. Miksi se menee näin? Miksemme ole niin kuin nämä mun lapsukaiset täällä ja keskeytä päivällistä kilistämällä lasiin ja sano: ”Äiti, halusin vain sanoa, että rakastan sua. J” Ja äidin hymy tässä tilanteessa oli vaan jotain niin kaunista. Miksei se ole aina noin helppoa? Miksi pidämme välittämistä ja yleensäkin kohteliaisuuksia niin itsestäänselvyyksinä, että niitä on turha sanoa?

Nyt tän kuukauden aikana olen jo ymmärtänyt todellakin ”tukiverkon” tärkeyden. Ystävät ja perheen, joille voi soittaa milloin vain ja kertoa päivän tapahtumat, ilot ja surut. Täällä kun ei käy koulussa tai ”oikeissa” töissä, ei tutustu ihmisiin ilman oikeasti sellaista päätöstä, että nyt lähden ja saan kamuja. Ei voi (ainakaan vielä) laittaa kellekään viestiä: ”5min ja oon teillä.” tai muuta vastaavaa. Pieniä asioita oppii arvostamaan, kun kaikki ympärillä on ihan uutta. Ehkä kaikkien pitäisikin lähteä muutamaksi viikoksi jonnekin, missä ei tunne ketään. Ehkä viimeistään silloin ymmärtää, ettei kukaan pärjää ihan yksin.

Mulle on aina ollut tärkeää, että mulla on kavereita. On niitä, joiden kanssa moikkaillaan ja vaihdetaan kuulumisia kun törmätään, ja on niitä jotka ovat mun parhaita ystäviäni, osa jopa yli10 vuoden takaa. Matkan varrelta on mukaan jäänyt tietenkin myös monet ihanat työkaverit ja muut, joiden kanssa voi viettää kivaa aikaa. :)

Ennen lähtöäni mietin paljon sitä, mikä minun ja kavereideni väleissä muuttuu. Mutta nyt kun olen miettinyt asiaa uudemman kerran, tajuan, että nyt vain näen ketkä ovat oikeasti minun arvoisiani. Keitä oikeasti kiinnostaa miten mulla menee. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmiksi juuri tällaiset ystävät tulevat. Ei tarvitse enää niitä 100 ihan ok kaveria ympärilleen, vaan riittää, että siinä on ne muutamat ihanimmat ja tärkeimmät.

Haluun siis kiittää kaikkia mun ihania siellä Suomessa, tai missä päin maailmaa oottekaan tällä hetkellä. :) Ootte se syy miks jaksan tehdä sitä mitä rakastan: matkustaa, oppia, kokea, tutustua, elää.

Nyt kandee oikeesti miettiä pitääkö omia läheisiään vain ihmisiä, jotka pyörivät siinä vieressä joka päivä ilman sen kummempaa noteeraamista. Ei se ole niin vaikeeta edes silloin tällöin kysyä oikeasti kiinnostuneena mitä toiselle kuuluu ja sanoa, että :"Oot muute aika jees tyyppi."

Emmä tiiä mist tällänen ny tuli, mut välil se on kai ihan okei. :D

Hyvää viikonloppua ihanat!

<3S


PS. viikko

Lapsi sairastaa osa 1.

Moi!

Sataa, sataa ja sataa

Tänään onkin ollut tosi pitkä ja erilainen päivä. Elsi siis ollut kotona silmätulehduksen kanssa. Heräsin enne seitsemää auttamaan Donnaa saamaan pojat ulos ovesta ja tottakai prinsessa heräsi samaan aikaan... Tämä tarkoitti vain yhtä asiaa: hyvästi pitkään nukkuminen. Poikien ja äidin lähdettyä laitoin Elsin alakertaan katsomaan hänen toivettaan eli Peppi Pitkätossua. Itse maailman parhaana au pairina menin omaan sänkyyni ja ns. nukuin tunnin, jonka jälkeen Elsi tuli valittamaan, että leffa loppui. Iskin seuraavat Peppi jaksot pyörimään ja sain taas "nukuttua" vielä toisen tunnin. Yhdeksältä tytöllä olikin sitten nälkä, joten oli pakko nousta ja hengailla hänen kanssaan.

Tämä päivä on kyllä mennyt tiiviisti Netflixin elokuvien ja ohjelmien parissa. Olen itsekin ollut ihan loppu ja nukahdinkin muutaman kerran. Voikun tämä sairastelu pikkuhiljaa lähtisi pois tästä talosta.... Haimme Elsin kanssa pojat päikkäristä neljän kieppeillä, tulimme kotiin ja Elsi ja Will leikkivät hyvässä sovussa keskenään. Emil myös hetkeksi keksi itselleen tekemistä ja sain sillä aikaa pestyä keittiön ikkunat. Wuhuu ku oon oma-aloitteinen! ;)

Terveyttä tänne päin kiitos.

Donna tuli viiden aikaan ja lähdin Elsin kanssa balettiin. Hänellä siis ei ole mistään väsymyksestä tai kipeydestä tietoakaan, joten koimme baletin olevan ihan okei. Tällä välin Donna teki meille hyvää kanaa ja tortelliineja. :)


Huomisesta ei ole vielä tietoa. Toivon, että Elsin silmä ei enää rähmisi ja hän voisi mennä päikkäriin. Minun pitäisi nimittäin huomenna taas siivota ja se ei varmasti ole yhtään kivaa, jos tyttö pyörii jaloissa...

Huomiseen!



<3S

People who love to eat (and cook) are always the best people!

Holahola!





Tiista ja keskiviikko takana. :) Eilen aamulla heitimme lapset Donnan kanssa yhdessä ja, koska ilma oli ihana (vaikka olikin vain 2astetta), päätin kävellä vähän pidempää kautta kotiin. :) Löysin Nyköpingsånin (eli sen joen mikä täällä menee) ja lähdin sen vierellä kulkevaa polkua pitkin kävelemään. Oli ihanan rauhallista ja mukavaa kuvailla taas. :) Tunnin verran nautin Ruotsin syksystä. Kotona tein sitten salaattia lounaaksi, chillailin ja pesin pyykkiä. (Vihdoin olen oppinut käyttämään meidän pesukonetta ja kuivausrumpua xD) Kahden aikaan lähdin T:lle tekemään hänen kanssaan kaalilaatikkoa. Illalla, kun kerroin kokkailuistamme Donnalle, hän innostui ja sanoi, että minun pitää tehdä sitä täälläkin joskus, joten jos hyviä reseptejä löytyy niin mulle saa lähettää! ;)



Päivä meni normaalisti. Tottakai pieniä kiukutteluja neidin suunnalta taas, mutta siihen pitää vain tottua. :) Illalla tein meille päivälliseksi kalakeittoa ensimmäistä kertaa ikinä. Se onnistui kyllä tosi hyvin ja yllätin itsenikin, että osaan tehdä moniakin hyviä ruokia, kunhan vain ryhdyn toimeen! :)

Emil osaa sanoa hienosti "cupcake", jota se nyt
hokeekin kokoajan :D

Tänään keskiviikkona olin aamulla yksin lasten kanssa, sillä Donna lähti jo kuudelta. Will ja Elsihän tosiaan heräsivät kuudelta äitinsä lähtöön ja tulivat tänne alakertaan "minun" telkkaristani katsomaan lastenohjelmia äänet ihan täysillä.. :D Siinä sitten "nukuin" seitsemään saakka ja aamupuuhat alkoivat. Sujui yllättävän hyvin ja sovimme aamiaispöydässä Elsin ja Willin kanssa, että he saavat mennä katsomaan telkkaria kunhan lupaavat, että kun sanon että nyt lähtö, tämä myös toteutuu. Will piti lupauksensa, mutta yllätysyllätys neidin piti taas sanoa vastaan kaikessa. Keskustelimme kuitenkin asiasta hänen kanssaan autossa matkalla päikkäriin ja eiköhän hän pikkuhiljaa opi muitakin sanoja kuin "nej". :D










Oli vähän suunnitelmissa, että pitäisin tänää siivouspäivän, mutta koska heräsin niin aikaisin, en jaksanut muuta kuin lepäillä. Lähdin vähän ennen klo 12 hakemaan T:n ja menimme moikkaamaan saksalaista au pairia, joka hänkin asuu Nyköpingissä. Hän oli todella mukava ja puhui sujuvasti englantia, joten kommunikaatio sujui hienosti ja meillä oli hauskaa! :) Sovimme jo paljon aisoita, mitä meinaamme kokea ja nähdä yhdessä täällä ollessamme. :D






Hain sitten lapset. Tulimme kotiin ja laittelin taas pyykkejä ja lapset puuhailivat värityskirjojen kanssa. Minun ei olisi tänään tarvinnut tehdä ruokaa, mutta koska oli ruuanteko-fiilis, tein meille herkku makaronilaatikon. (spagetista kylläkin, sillä makaronit olivat loppuneet.) Donna oli ihan vaikuttunut taas!

namnam :)

Elsillä silmätulehdus, joten huomenna hän minun kanssani kotona. Saa nähdä miten meillä sujuu! :D

Oon alkanu juua tääl tosi paljon teetä!

Hyvää yötä!




<3S

No one knows what he can do until he tires.

Hejsan!

Emil täytti eilen 2-vuotta! :)

Tänään on ollu semi tehokas päivä, tai oon saanu hoidettua aika paljon asioita! Aamulla kyllä oli neidin kanssa taas "hieman" ongelmia ja olimme sitten 3minuuttia myöhässä. (Joka siis näiden näkökulmasta todella paljon, sillä Willin ryhmä oli jo aloittanut.) Lähdin sitten lasten heittämisen jälkeen Campus Nyköpingiin kyselemään mahdollisista ruotsin kursseista. Minut käännytettiin kuitenkin heti respassa, sillä opinto-ohjaajilla on tapaamisaika aina klo 10-12 ja kello oli vasta yhdeksän. Se vastaanoton mies oli kyllä todella ystävällinen ja kehui mun ruotsin taitoja. ;)

Hedelmäsalaattia!

Lähdin kotiin muutamaksi tunniksi ja menin sitten klo11 uudestaan. Parkkeerasin hienosti ovien edessä oleville invapaikoille, sillä satoi kaatamalla ja tuntui tyhmältä viedä auto jonnekkin kauas ja maksaa siitä, kun olen poissa vaan vähän aikaa.... :D Menin sitten tapaamaan opinto-ohjaaja naista ja hänkin oli todella ystävällinen ja auttavainen. Minulla ei tosiaan ole vielä sitä personnummeria ja se vaaditaan, joten sovimme ensi viikon torstaille uuden tapaamisen. Silloin numeron pitäisi olla jo tullut.




Sieltä lähdin viemään auton junaparkkiin (joka on ilmainen ,koska yritän jotain säästää tyhmissä kuluissa...) ja kävelin hirveässä myrskyssä keskustaan vajaan 10minuuttia. Minulla oli ripsienpidennyksien korjaus aika klo12 ja, koska minulla oli hetki aikaa menin ostamaan itselleni sitä ennen huivin. Olin nimittäin hienosti varautunut myrskyyn ja päälläni oli vain huppari... Pitää varmaan hyväksyä se fakta, että nyt syksy saapunut tännekin. :(

Skypetimee<3

Ripset kunnossa ja ajelin takaisin kotiin. Söin ja hengailin muutaman tunnin ja 15:30 aikaan lähdin hakemaan muksut. Willillä oli parturi keskustassa klo16 (paikassa jota en siis tiennyt tarkalleen) ja minun tehtäväni oli saada kaikki lapsukaiset kyseiseen osoitteeseen. Löysin onneksi nopeasti parkkipaikan ja sanoin lapsille, että nyt sitten juostaan. Onneksi lapset ottivat tämän ihan tosissaan ja juoksivat kanssani. Minulla oli pikku Emil sylissäni ja olimme joku 5 metriä Elsin edellä Willin kanssa, kunnes neiti päätti vetästä pienen itku-potku-raivari tuokion keskellä Nyköpingin keskustaa. Ihmiset katsoivat sympaattisesti ja höpisivät ohi mennessään, että mahtaa olla vaikeaa kolmen lapsen kanssa... :D Hymyilin vaan takaisin ja yritin houkutella tytön liikkeelle ja sanoin, että näen jo paikan, minne olemme menossa ja se on ihan vieressä! Hän kuitenkin jatkoi kiljumista, joten lähdin hänen luokseen. Lopulta ongelmakin selvisi ja sehän siis oli, että kengännauhat olivat auenneet. Onhan se melkoinen maailmanloppu.
Pääsimme taas liikkeelle ja neiti vaan parkuu koko matkan parturille saakka. Onneksi tosiaan olimme jo lähellä! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, pojan hiukset lähtivät ja nyt hän on komea nuori mies. :)

JÄLKEEN! Elsiä kiinnosti hirveästi sedän työ ja
hän kyseli koko ajan kaikenlaista.

ennen 

Donna tuli parturiin myös lopulta ja ei ollut tunnistaa omaa poikaansa. Onhan hän tosissaan nyt erinäköinen kun olkapäille ulottuvat hiukset ovatkin lyhyet! :D Sitten tulimme kotiin ja söimme ja vain hengailimme. :)







Cari tämän viikon Kiinassa työmatkalla (perjantai-iltaan tai lauantaiaamuun asti), joten olemme Donnan kanssa taas kaksin. Mutta hyvin tää menee! :)



Ihanaa viikkoa!




<3S

Svenska talande bättre folk

Mooi!

Tukholman reissulta kotiuduttu hyvillä mielin! :) Oli tositosi kivaa ja ne kolme muuta aupairia, jotka minä ja T siis treffasimme eilen, olivat ihania! Juttua riitti heti ensi moikkauksesta alkaen! Kaikki kolme siis asuvat Tukholmassa, joten välimatkaa on se sata kilometriä, mutta törmäilemme aina kun sinne eksymme (tai he tänne päin ;)).

Kuvan alareunassa Norrköpin, keskellä
Nyköpin ja ylhäällä Tukholma!

Lähdimme T:n kanssa siis junalla 16:44. Koska oli lauantai, piti meidän mennä kahdella junalla ja matka oli yli kaksinkertainen normaaliin verrattuna. (Normisti n.1h) Tajusimme n. puolen tunnin junamatkan jälkeen, että olimme matkalla etelään. (ja Tukholmahan sijaitsee pohjoisessa Nyköpingistä katsottuna :D) No siinä hetken naureskelimme asialle ja päädyimme lopulta Norrköpingiin. Meillä oli 25min aikaa hengailla siellä, joten kävimme pienellä kävelyllä läheisessä puistossa. Norrköping on melkeen 3krt isompi kaupunki kuin oma pikku Nyköpingimme ja sain paljon kivoja kuvia! Päätimmekin, että matkustamme joku päivä sinne katselemaan kunnolla paikkoja!

Norrköping

Norrköpingistä lähdimme hienolla kaksikerroksisella junalla vihdoin kohti Tukholmaa. Matka meni melko nopeasti ja lopulta olimme määränpäässä. Olimme sopineet, että tapaamme muut aupairit Tukholman juna-asemalla. Menimme sitten porukalla hetkeksi (lue: kahdeksi tunniksi) istumaan Burger Kingiin ja ensi tutustumisien jälkeen lähdimme liikenteeseen. Yksi tytöistä oli tutustunut Tinder nimisessä sovelluksessa ruotsinsuomalaiseen poikaan ja hän ruotsalaisten kaveriensa kanssa liittyivät seuraamme. Jossain kohti iltaa myös sveitsiläinen poika löysi porukkamme. Meininki oli todella rentoa ja illassa ei ollut yhtäkään hiljaista hetkeä! Puhuimme sekaisin suomea, ruotsia ja englantia, joten olihan taas melkoinen kielikylpy! :D Hauskaa oli ja se on pääasia. :)

Sunnuntain ohjelma ja hups mäkkiruokaa...

Me turistit T:n kanssa pääsimme yöksi yhden aupairin perheen lukaaliin Täbyyn. Sinne päädyimme pienten (tai vähän suurempien :D) metro ja bussi seikkailujen kautta! Nukuimme pitkään ja lähdimme yhden aikaan takaisin Tukholman keskustaan. Olimme sopineet tyttöjen kanssa, että menemme porukalla leffaan katsomaan The Maze Runner:in. Ennen tätä kävimme syömässä. Oli taas kivaa, vaikka satoikin kaatamalla vettä. :)













Leffan jälkeen Tukholma- tytöt lähtivät kotejansa päin ja minä ja T näimme pitkästä aikaa vielä entisen työkaverini, joka opiskelee Tukholmassa. :)

matkalla kotiin

Klo 18:40 junamatka kohti kotia alkoi ja tottakai junat sähläsivät keskellä ei mitään ja hengailimme 25minuuttia metsän keskellä junamme kanssa. Lopulta pääsimme kuitenkin onnellisina kotiin. :) Kiva viikonloppu takana ja huomenna taas arki jatkuu!







Life is good!


<3S

Do what you love. Love what you do.

Hellou!

Eilen kävin tosiaa siellä lääkärissä ja oli hirveetä säätöä aluksi mun sisäänkirjautumisen kaa, kun oon kirjoilla Suomessa ja ei ole Ruotsin personnummeria vielä ymsyms. :D Onneksi Donna tosiaan aamulla soitti mun puolesta ja oli selittäny tilanteen niin vastaanotto tyypit oli jo vähän varautuneita! Ja tositosi mukavia naisia olikin. :) Menin sitten odotustilaan ja lääkärisetä pyysi mut sisää. Testaili perus juttuja ja passitti pikaverikokeeseen labraan, että nähdään tulehdusarvot. Odottelun jälkeen taas lekuri pyysi takasin sisään ja kuulemma hän epäilee poskiontelontulehdusta, mutta se on viruksen aiheuttama. Ei siis lääkkeitä matkaan, mutta iski post-it:lle muutaman nenäsuihkeen nimet. Sellaisen avulla pitäis saada mönjä liikkeelle onteloista. Selvisin tosi hyvin mun ruotsin kielen kanssa siellä, vaikka meinasinkin revetä koko ajan. :D Ruotsia on vaan jotenkin niin vaikeaa puhua, jos kyseessä joku vakava asia.... :D Jepjep. Sinänsä hyvä, ettei ollut mitään vakavampaa ja ei tarvitse lääkkeitä popsia, mutta toisaalta toivon nyt sitten, ettei tämä ikuisesti kestä.

Samu, bongattii eka Lidl! xD

Hain lapset taas 16 aikaan ja leikin heidän kanssaan ulkona, kunnes puoli kuudelta aloin tekemään ruokaa. Vanhemmatkin tulivat kotiin siinä sitten vähän ennen kuutta. Matkasse-ruokana oli jauhenlihapihvejä, perunaa ja kastiketta. Pihvejä ne ei ollut nähnytkään vaan ennemmin jauhenlihamurskaa, mutta Elsi kehui, että tämä on tästä lähtien hänen lempiruokaansa. :) Vanhemmat ja Will myös söivät hyvällä ruokahalulla ja kiittelivät! Hyvä fiilis. Ruuan jälkeen söimme juustoja ja joimme lasilliset hyvää punkkua. Loppuilta kului rennosti perheen kanssa hengaillessa ja nukahdin taas ennen 22 sohvalle, josta raahauduin sänkyyn ja jatkoin uniani. :)

Tänään ollut rento aamu. Heräsin puoli kahdeksalta, koska lapset heräsivät, mutta nousin vasta lähemmäs kymmentä. Katselin viime viikon salkkarit siinä pienenä maratonina. :D

Menemme Donnan ja Willin kanssa katsomaan salibandya tohon lähellä olevalle Rosvallan hallille klo12:15. Peli on heille ensimmäinen, joten saa nähdä kuinka paljon saan olla selittämässä. :D Kyseessä on siis Nyköpingin ainoan naisjoukkueen peli. Donnan kaverin kaveri (suunnilleen minun ikäseini tyttö) pelaa siellä ja olen hänen kanssaan muutaman kerran puhut Facebookissa mahdollisesta salibandyurani jatkamisesta! Voi kyllä olla, etten ehdi/jaksa heidän tahtiaan, vaikka tämä tyttö vakuuttikin, että touhu on sopivasti panostusta. (Mikä nyt Ruotsin näkökulmasta sitten on sopivasti panostusta, sillä laji täällä todella iso... :D) Mutta olisi tosi kiva edes kerran viikossa päästä salibandya treenaamaan!

Illalla lähden Tukholmaan junalla tai bussilla. Näen siellä muita suomalaisia au paireja ja menemme katsomaan miltä Tukholmassa näyttää lauanta- iltana. :) Ja kyllä, olemme varovaisia enkä tee mitään tyhmää!


Kivaa lauantaita allihopa :)




<3S

Wake up every morning with the thought that something wonderful is about to happen!

Huomenta!

Eilen oli taas kiva päivä! :) Alan pikkuhiljaa tottumaan tähän täällä elämiseen ja oppimaan millaisia lapset ovat luonteiltaan. Kolmen eri kielen (ruotsi, englanti, suomi) puhuminenkin päivittäin sujuu jo ehkä ihan vähän paremmin! ;)

Eilen aamulla istuimme ensimmäistä kertaa koko perhe yhdessä pöydän ääressä! Isillä ja äidillä oli molemmilla rento päivä töissä, joten he päättivät mennä yhdellä autolla ja ottaa muksut kyytiin - eli mulle vapautus viemisestä! (Vanhemmat molemmat insinöörejä samassa firmassa.) Päätin sitten youtube videoiden avulla kotijumppailla. Urheilun ja suihkun jälkeen nukahdin samantien sohvalle, ei siis tainnut olla hirveän hyvä idea... Menen tänään vihdoin lääkäriin, koska en vaa kestä tätä hirveetä painetta päässä ja kokoaikaista väsymystä. :/ Ihana Donna hoiti mulle ajan lääkärille ja kerto mitä kaikkee pitää ottaa mukaa yms. Oon kyl tosi onnekas kun on tällainen perhe! :)

Torstaisin on aina Elsin baletti 17:15. Tälläkertaa pääsin mukaan, sillä isukki oli kotona ja halusi tehdä ruuan. Olisi ollut ihana nähdä koko balettitunti, mutta heillä olikin periaate, etteivät vanhemmat (/muut) saa tulla katsomaan. Lähdimme sitten Donnan kanssa kävelylle Elsin tanssiessa. Oli ihana ilma ja kiva päästä tutustumaan häneen enemmän. Kyselin kaikkea hänen muutostaan Ruotsiin yms. :) Kun tulimme takas koululle sniikkasimme itsemme ovenrakoon katsomaan ihania pikku prinsessoja (ja yhtä prinssiä). Heillä oli oikein elävää musiikkia kun pianonsoittajakin löytyi! Ohjaajana on vähän tukevahko setä, mutta hän oli tosi hyvä lasten kanssa! Tiedän nimittäin valmennuksen kautta, miltä tuntuu "paimentaa" 20:tä pikkuista 4-vuotiasta! :D                                                                                                                                                                                                                           

Eiliseltä kävelyltä meren rannasta

Mun uudet babyt saapuivat! :)

Baletin jälkeen tulimme kotiin ja me tytöt söimme. Donna ja Will lähtivät käymään vielä kaupassa ja Carille jäi Elsi ja minä hoidin pienimmän. :) Laitoin hänet nukkumaan ja se sujui taas ongelmitta. On niin suloista kun pikkuista väsyttää todella paljon, mutta hän väkisin yrittää tuijottaa jotain, ettei silmät mene kiinni. :) Sen jälkeen katsoin vain telkkaria ja menin nukkumaan ennen kymmentä - en ilmeisesti ole ihan terve... :D

Aurinko nousee

Vesitorni

Matkan varrella oleva futiskenttä aamun sarastaessa

Tänään veimme Donnan kanssa yhdessä lapset autolla ja kävelin takaisin. Halusin saada vähän happea ja ilmakin on kiva!









Taas olisi perjantai ja minulla kolme viikkoa takana!

Ihanaa viikonloppua! :)





<3S