Sori me puhutaan vaan Suomea

Heippa!

Nyt luvassa tosi paljon kuvia ja vähän tekstiä. 

Mä tosiaan pari tuntia sitten kotiuduin Tukholman reissulta ja piti perjantaina ennen sinne lähtöä kirjoittaa kuulumiset siihen saakka, mutta syystä X näin ei tapahtunut. Sen postauksen nimi ois ollut "Ei toivotut pienent vieraat" ja kukin voi sitten itse oman mielikuvituksensa kanssa päätellä mistä lapsilla yleisistä ei toivotuista pienistä "vieraista" oli kyse. Torstai ja perjantai olivatkin sitten siivouksen ja pyykkäyksen täyteisiä päiviä, joten oli ihanaa päästä hengähtämään Tukholmaan tyttöjen luokse.  

Keskiviikko kuvina:

Yksi asia mitä rakastan talvessa: jäisten auton ikkunoiden
skrabaaminen (huom. sarkasmi.)

Kivoja kuvia saa kylläkin kaikesta jäisestä :)

Menin katsomaan keskustan jouluvaloja kun W
oli Englannin kurssilla ja aluksi petyin pahasti.

Onneksi valot syttyivät vähän matkaa "keskuskatua"
käveltyäni!

Tätä vuodenaikaa ei voi kun rakastaa, sillä haalarit näyttäät tolta.
Ja illalliseksi ensimmäistä kertaa loihdin kalkkunaa.

Torstai kuvina:

Mamilta kiva ylläripaketti! 

Kiitti J ku oot opettanu mut tykkäämään
PTX:stä. Joulumusaa joulufiiliksen kunniaksi!

Koska siivousvaatteet.

Siivoilujen jälkeen rentoutumista kynttilänvalossa

Perjantai kuvina:

AURINKO!

Ulkona oli ihanan näköistä aamulla kun vein
lapset päikkäriin :)

Tukholmaan pääsin lähtemään jo 16:17 junalla!
Ja pyörin keskustassa hetken.

Pääsin Julialle ensimmäiseksi yöksi ja vein perheen
sydämet pannarilla ;) Toi oli niitten perheen pojan mielestä kolmanneksi
paras pannari heti isoäidin ja isukin jälkeen! Jee :D

Perjantaina illalla menimme taas Dovasiin muutamalle. Oli just kivaa ja teki kyllä niin hyvää. Otsikko liittyykin sitten tähän iltaan, mutta eipä siitä sitten sen enempää. :D

Lauantai kuvina:

Illalla (vihdoin kun pääsimme liikenteeseen klo16)
 lähdimme keskustaan pyörimään ja lasipullo cokis nam!

Tukholman jouluvalot oli muuten ihania!

Poroja!

Joskus seiskan jälkeen lähdin sitten suunnistamaan kohti Täbyä ja Tuulin valtakuntaa. Siellä bunkkailin tokan yön. :)

Sunnuntai kuvina:

Bongattiin hirviäkin keskustasta.

Tänään kävimme katsomassa Nälkäpelin kolmannen osan.
Tajusin heti alussa, etten ollutkaan nähnyt sitä kakkososaa,
 leffailta siis joku päivä!

Nyt kotona Nyköpingissä. Lapset ihanina tulivat kaikki kolme halaamaan ja moikkaamaan ja Elsi ihan innoissaan esitteli joulujuttuja, joita he olivat ottaneet esille viikonlopun aikana. Minua myös odotti jokavuotinen joulukalenteriarpa, jonka mummi oli lähettänyt postissa! Kiitos siitä :)

Ensi viikolla porukat ovatkin kotona yhtäaikaa vasta perjantaina. Farmor tulee ma-ke minun avukseni.

Kivaa viikkoa. :)

<3S

Au pair elämää - 3kk fiilikset

Tänään on kyllä taas kokenut aupairina olon hyviä ja huonoja puolia tosi laajasti.

6:00 Mikä tää meteli on.... Miksi lapset on hereillä kuudelta?!

6:03 Kaivan korvatulpat esiin ja käännän kylkeä.

6:45 Isukki on vieläkin kotona, vaikka sen piti lähteä puolelta. Noh mulla on vielä 10min, joten silmät kiinni.

7:01 Lapset rymyävät huoneeseeni. En jaksa nousta ja niillä on vaatteet ja aamiaiset hoidettu, joten mikäs kiire tässä. Lapset alkavat leikkiä apinoita sänkyni päädyssä.

7:20 Edelleen sängynpohjalla hups. Lapsien apinaleikki vaihtui sängyn alla ryömimiseen. Millonkohan viimeksi imuroin sieltä....

7:25 Kai tässä pitää nousta. Emil hampaiden pesulle ja vaatteet päälle. Ihan joulufiiliksen kunniaksi laitan hänelle jouluisen poropaidan ja porosukat sekä punaiset kollarit. Voikun se on söpö :)

7:35 Tiedustelin Elsiltä ja Williltä haluavatko nämä mennä aikaisemmin päikkäriin. Vastaus "kyllä" kaikui molempien suusta, mutta he jatkoivat piirtämistä minun huoneeni lattialla.

7:55 Istun ylhäällä Emilin kanssa ja juon maitoa. Luovutin aikaisemmin menon suhteen, sillä lapsukaiset riitelevät keskenään huoneessani. "Lasten pitää oppia itse ratkaisemaan riitansa."

8:01 Tappelen Elsin kanssa kun tämä ei suostu lopettamaan piirtämistä. Lopulta monen kauniin sanan ja pyynnän jälkeen piirrustusvihko takavarikkoon ja tyttö huutaen vessaan pesemään hampaansa.

8:17 Kaikki ulkona ja autoon pakattuna. Oli kyllä rento aamu, vaikka joutuikin vähän tappelemaan tytsyn kanssa.

Aina ihana tulla keittiöön kun se on isukin jäljiltä
tämän näköinen. Kauankohan noikin jugurtit tossa ollut...

Näyttääks toi kaukaisesti auringon valolta?? Aamun piristys!

Oon saanu kysymyksiä mun ruotsin taidoista ja muutenkin tästä aupairina olosta. Vastaan nyt oman näkökulmani lyhyesti ja kirjotan joskus viisaampana sitten pidemmän tekstin (eli joskus keväällä kun olen ollut pidempään).

Löysin perheeni siis www.aupair-world.net - sivustolta. Se on tosi yksinkertainen ja helppo tapa löytää perhe ja vielä ilmainen. Eli sinne tein huhtikuussa profiilin ja siitä se perheen etsintä- prosessi alkoi. Sain monilta perheiltä yhteydenottoja. Aupair Worldissa pystyy todella helposti laittamaan viestiä mielenkiintoisille perheille ja sinusta kiinnostuneet perheet puolestaan viestittää sinulle. En muista kummin päin se tämän minun perheeni kanssa meni. Luultavasti he ottivat yhteyttä minuun. 

Olen lukenut Ruotsia neljännestä luokasta asti eli pitkänä A-kielenä. Keskiarvoni oli aina jotain suunnilleen 7-9 välillä. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin Ruotsin vapaaehtoisena ja en lukenut yhtään, joten alisuoritin. Mutta eipä noi arvosanat loppupeleissä kerro yhtään mitään. Olen aina tykännyt ruotsin kielestä ja siksi olen jaksanut vähän ehkä omatoimisemminkin panostaa kieleen. Valmensin myös suomenruotsalaisia salibandy pikkuisia ja siellä kieli sujui ihan okei. Mutta todellakaan ruotsini ei ole ikinä ollut (eikä ole nytkään) mitään täydellistä. 

En halua mitenkään lannistaa, mutta ei sitä kieltä täällä oikeesti edes opi ehkä samalla tavalla mitä on odottanut. Lasten kanssa käydään nimittäin päivittäin samat fraasit ja sanat läpi; syö, juo, älä tee sitä, pue, tule tänne, nyt mennään, miksi teit noin, mitä siellä tapahtuu, lopeta.... Tottakai kielitaito ja varsinkin kuulunymmärtäminen ovat parantuneet. Pitää vaan itse olla todella akrtiivinen ja etsiä kieltä äidinkielenään puhuvia kavereita, puhua vanhempien kanssa mahdollisimman paljon, mennä kielikurssille, katsoa telkkaria, lukea yms. Minulla kun on se, että toi isä on se ruotsia puhuva ja hän on paljon poissa niin tottakai se englanti tulee siksi paljon vahvempana kun sitä puhun ton äidin kanssa joka on useammin kotona. Ei noin pienten lasten kanssa nimittäin pysty käymään mitään järkeviä keskusteluja, vaikka ruotsiksi heidän kanssa kommunikoinkin.

Oon ollut täällä nyt 3kk eli noin kolmas osan koko ajastani. Voin sanoa, että ei mulle mitään suurempia yllätyksiä tästä työstä ole tuullut. Kunhan osaa varautua, että näille perheen lapsillekin on tosi vaikeaa, kun kerran vuodessa (tai jopa useammin) uusi ihminen muuttaa heidän kotiinsa ja sitä pitäisi kuunnella ja totella vapaaehtoisesti. Se ei vaan toimi koko ajan ja kyllä sitä: "sä et ole mun äiti" kuulee vieläkin. Mutta olen onnekas kun perheeni arvostaa sitä, kun haluan ihan tietoisesti kehittää tätä perhettä parempaan suuntaan. Helpotan itseni, vanhempien, lapsien ja mahdollisten tulevien aupairien elämää kun en katso lasten huonoa käytöstä sormien läpi.

Vapaa-aikaa on kyllä päivisin paljonpaljon enemmän mitä olin odottanut. Voin oikeasti vaan nukkua sen 7 tuntia päivällä lasten ollessa päikkärissä, jos vaan siltä tuntuu. 

Jos nyt tekisin jotain toisin, valitsisin isomman kaupungin. Selvittäisin tasan tarkkaan ennen päätöstä lähteä löydänkö Facebookista kaupungissa asuvien aupairien-ryhmää; jos en löytäisi, en lähtisi sinne. Se on oikeasti semi rankkaa tietää, että lähin ystävä on 100 kilometrin päässä. Pidän itseäni ulospäin suuntautuneena ja olen aina saanut helposti kavereita. Mutta milläs niitä kavereita saa, jos ei vaan lähde ulos ja ystävysty. Mutta ei se ystävystyminen kuitenkaan yksin ja vieraalla kielellä ole ihan niin helppoa mitä voisi kuvitella, ja ehkä olin sitten kuvitellut. Mutta en kadu mitään. Tää vuosi täällä opettaa niiiin paljon kaikesta ja tän ansiosta oon jo nyt oppinut arvostamaan ihan pieniäkin asioita isoina.

Ja ainoona vinkkinä: Puhu edellisen aupairin kanssa. Siltä sä saat sen realistisemman kuvan esim. siitä, miten ne lapset käyttäytyvät ja millasta siinä perheessä ja kaupungissa on asua. Tietysti ennen kuin edes harkitsee aupairiksi lähtöä pitää olla ainakin jollain tavalla kommunikointi kykyinen, pitkäpinnainen, oma-aloitteinen ja sellainen ihminen, ettei romahda ihan heti, jos joku sanoo jotain ilkeetä. Lapset kun osaavat välillä -noh- olla aikamoisia...

Toivottavasti kukaan ei pelästynyt. Kyllä tässä työssä pitää melkonen super-ihminen olla (ainakin aina välillä), mutta siihen kasvaa ajan myötä. Ja ainahan voi lähteä pois jos tää ei sitten tunnukaan omalta jutulta. 

Ai että. Toi aurinko on mun elämäni ilo.

Mutta sitten taas tämän päivän tapahtumiin! Eli sen jälkeen kun olin päässyt lapsista eroon - okei ei saa olla ilkeä - kun siis olin heittänyt ihanat lapsukaiset päikkäriin, pääsin väsyneenä kaatumaan sänkyyn. On oikeesti tosi rentouttavaa vaan nukkua, katsoa monta tuntia jotain sarjaa maratonina ja sitten taas nukkua vähän lisää. Puolen toista vuoden mäkkielämä - se kiire ja tunne, ettei saa olla hetkeäkään paikallaan - vei selkeästi voimia. Nyt siis olen iloinen, että mulla on mahdollisuus vaan olla ja latailla akkuja. 

Kuitenkin tuli taas se olo, että haluaa päästä ulos. Heitin urheiluvaatteet päälleni ja lähdin kävelemään. Oon joskus ennenkin laittanut kuvia, joissa on maisemia tosta meijän lähellä sijaistevalta korkealta mäeltä (en nyt osaa kuvailla sitä :D). Lähdin sinne katsomaan auringonlaskua. :)

Nyt on lapset ja mamma kotosalla. Tein meille tosi hyvää matkasse- pastaa dinneriksi.

Hyvä fiilis!

<3S

PS. jos jollain on jotain kysyttävää tästä työstä, Ruotsista tai ihan mistä vaan niin mulle voi kyllä laittaa sähköpostia susannapitk@gmail.com!

Löylyä lissää

Moi!

Alotetaan nyt vaikka lauantai-illasta. Meille siis tuli sillon klo 19-20 välillä ne kaksi pariskuntaa kylään. Kaikki n.50-vuotiaita. Aluksi jännitti ylipäänsä mennä edes moikkaamaan ja esittäytymään, mutta kaikki he olivat tositosi ystävällisiä ja tiesivät paljon Suomesta niin juttua riitti koko illan. Ehkä pienesti myös kuningas-alkoholilla oli tekemistä jutun luistamisen kanssa - mojitot, alkuviini, väliviini, pääviini, toinen väliviini ja loppuviini. Mutta enpä olisi ikinä uskonut, että mulla olisi oikeasti tosi kivaa yksin vierasta kieltä puhuvien aikuisten kanssa. 

He osasivat muutamia sanoja suomeksi ja yksi näistä oli fullgubbe eli juoppoukko. Naureskeltiin siinä sitten, että mistä tämä mahtaa johtua. Puheenaiheet vaihtelivat kaiken lasten kasvatuksen ja Suomen Lapin pikkukylien välillä. Rento meno jatkui varmaan yli yhden (en katellu kelloa sillon) ja niin olihan meillä ihan huippu hyvää ruokaakin taas!

Miehet aina välillä vahingossa alkoivat höpistä metsästyksestä ja kun tuli ilmi, etten oikein pidä touhusta, sanoi vieressäni istunut mies aina perään "ja niin siis kaikki nää hirvet/peurat/villisiat/mitä olikaan olivat loukkaantuneita." Tosi kiva, että kuitenkin otti mun tunteet huomioon. ;D

Kippistelimme Suomelle ja lopuksi he sanoivat, että oli oikein mukava tutustua ja toivoivat, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerraksi! Samaa mieltä.

Tää sopii niin hyvin lauantaihin, kun tosiaan piti olla rauhallinen
koti-ilta, mutta kuinkas kävikään rauhallisuudelle. Pääsin todistamaan
ja osallistumaan aikuisten pirskeisiin!

Sunnuntai olikin sitten aito oikea rento sänkypäivä. Donna lähti yhden aikoihin kohti Arlandan lentokenttää ja sieltä Espanjaan. Huomenna tiistaina hän sieltä palautuu.

Tänää Will oli aamulla laattataudissa (mistä näitä sairauksia oikeen tulee...) ja siksi isukki päätti jäädä kotiin tekemään töitä. Olen kyllä tosi kade kuinka nopeesti noi muksut aina parantuu - Will oli nimittäin illalla jo ulkona kävelyllä.

"Det finns lunch om du vill"
C teki mulle lounasta ja laitto vielä lautaselle.
Tuli jotenkin hyvä fiilis kun ei se ikinä tollasta tee.

Sataa sataa ropisee
pili pili pom

Meillä on kirjastossa suomalaisia kirjoja!!
Ois kiva  nähä ne ihmiset ketkä noitakin lukee... :D

Koska tänään oli sade ja hullu myrsky päätin pyytää Caria jeesaamaan laittamaan saunan päälle. Ai että teki hyvää. Nyt on hyvä kääriytyä kylpytakkiin ja nauttia tästä ihanasta lämmön ja rentoutuneisuuden tunteesta. :)

Suomalaiset löylyt! Hassua kun nykyään bongailee
ylpeänä kaikkea suomalaista.

 Jeejee have a nice week!

<3S

Välkomna till Öster Malma julmarknad

Tjänare!

Pitkästä aikaa koko viikonloppu kotona. Eilen illalla linnottauduin takkatulen eteen ja katsoin Katsomoa. Miksi kukaan ei oo kertonut, että toi Posse on oikeesti hyvä ohjelma!! :D Valvoin vahingossa myöhään, joten tänään en päässytkään ylös kymmeneltä vaikka se oli suunnitelmana. Willillä oli koulua ja olisi ollut avoimet ovet, mutta Donna ja pienet menivät sitten ilman minua. Isukki metsästämässä (ja sai jonkun pikku peuran taas). 

Will jatkoi koulussa ja Donna ja pienet tulivat hakemaan minut 11:15 ja lähdimme kohti Öster Malmaa. Sinne ajaa tästä joku 20minuuttia. Siellä söimme buffet- lounaan ja pyörähdimme tämän alueen isoimmilla julmarknadeilla eli joulumarkkinoilla. Tollaset markkinat on täällä Ruotsissa ilmeisesti tosi iso joka vuotinen perinne.

Julmust on Ruotsalainen joulu juoma. Maistui vähän
kuin tosi laimeelta kokikselta, mutta oli kyllä ihan hyvää.

Ihmisiä oli tosi paljon joka paikassa. Siellä oli myös alpakoita, jotka innostuivat jokaisesta koirasta joka käveli ohi. Muuten ne halusivat vaan nököttää kopissa.

Herkkähermoiset ÄLKÄÄ taas katsoko seuraavia kuvia. Kyseessähän oli siis metsästäjien julmarknad eli myynnissä kuolleita elukoita ja lintuja. Siellä ne ihmiset vaan kävelivät ympäriinsä ja roikottivat kolmen sorsan/fasaanin nippua mukanaan ihan kuin jotain porkkananippua olisivat kantaneet... Tuli vähän jotenkin ahdistava olo aina välillä.

Maistelimme kojuista erilaisia hilloja, keksejä, pähkinöitä, makkaroita ja karkkeja sekä ihastelimme käsintehtyjä villasukkia ja lapasia. Mukava tunnelma!

Viikinkien kivi. En jaksanut tutustua enempää, mutta
siis toi alue on ollut jotan Viikinkien aluetta
sillon joskus suunnilleen tuhat vuotta sitten.

Koska täällä on joku ihme kyläily kulttuuri niin tänään meille tulee kaksi ruotsin suomalaista pariskuntaa kylään. Miehet ovat ruotsalaisia ja jotain Carin metsästys kamuja ja naisilla (siskokset) on ilmeisesti suomalaiset vanhemmat. Donna ei oikein osannut selittää ja ei osannut sanoa puhuvatko he suomea vai eivät, mutta muutaman tunnin päästä se selviää.

Jouluinen kameli toivottaa mukavaa lauantain jatkoa ja sunnuntaita!

<3S

Jouluvaloja pimeyden keskellä

Mistä tää pimeys oikeen tuli? Jotenkin on vaan niin masentavaa, että kun aamulla herää on pimeetä. Sitten vie lapset päikkäriin ja kun klo 15:30 nämä hakee, on taas pimeetä. Yllä oleva kuva on otettu tiistaina kun kävelimme kotiin päikkäriltä - kello oli ottohetkellä 16:11. En ois ikinä uskonut, että sanon tämän, mutta voikun sitä lunta tulisi nyt nopeasti. Saisi valoa elämään ja olisi lapsien kanssa kivaa tekemistä ulkona. Nyt tuolla pihalla ei enää iltapäivällä viitsi tehdä mitään, kun on vain märkää ja pimeetä. Tai ehkä oon joku hienohelma, mutta lunta nyt vaan nopeasti kiitos. :)

Eilen, keskiviikkona, leikin reipasta ja puin lenkkivaatteet päälleni kun lähdimme taas Donnan kanssa yhdessä autolla heittämään lapsia. Siitä sitten suoraan tunnin kävely/juoksulenkki ja kotona vielä 20minuuttia joogaa. Pitää nyt käyttää jokainen terveenä viettämäni minuutti hyödyksi. Emil eilen nimittäin aivasti suoraan päin näköä, mutta nyt taistelen tosissani kaikkia sen tauteja vastaan. 

Postiauto. Se on tollane vähän golf-auton näkönen. :D
Oli pakko salakuvaa ja ikuistaa se teillekin!

Ihanaa jouluvaloja! Meillä on se "pääkatu" myös
valaistu jouluvaloin ja voisin ehkä ensi viikolla yrittää mennä
kuvaamaan sitä.

Odotan joulua nyt jotenkin tosi paljon. Innostun jouluvaloista, joulujutuista kaupoissa ja kuuntelen joululauluja kun teen ruokaa. Ehkä se johtuu siitä, että pääsen kotiin silloin ja voin vaan rauhoittua ja olla kaksi viikkoa. Ja mulla on silloin paljon kaikkea kivaa ohjelmaakin suunniteltu, joten 31 päivää - mä pystyn tähän.

Tein eilen ihan tositosi hyvää kanasoossia ja perunoita! Nam.

Fiilikset välillä mun lapsukaisista.
Kaikella rakkaudella siis.
(Huomio noi punaset nuolet)

Eipä tässä mun arjessa mitään ihmeellistä ole nyt viime kirjotusten jälkeen tapahtunut. Isukki enemmän poissa kuin paikalla ja mä pyöritän tätä huushollia. Eilisen meltdownin jälkeen jaksaa taas hetken hymyssä suin ja pitää vaan kelaa kaikkii kivoja juttuja, jos se luovuttamisen tunne meinaa puskea pintaan.

Next picture on mun seuraava kehittämisen kohde itessäni: Välitä vähemmän. En saa ajatella liikaa näitä juttuja mitä täälläkin tapahtuu, kuten just lasten ikävä äitiään kohtaan yms. Enhän mä loppupeleissä asialle mitään mahda, en voi muuttua noiden äidiksi vaikka ne kuinka itkisi tämän perään. Kyllä kaikki etenee omalla painollaan ilman, että oon kokoajan yli-ajattelemassa asioita pääni sisällä.

Ja loppuun mun bonus kovasta työstä itseltä itselleni (perheen sponssaamana kylläkin): Kinder joulukalenteri!

Vietän pitkästä aikaa viikonlopun täällä kotosalla ja Donna onkin kehitellyt meille jo vaikka mitä puuhaa. Se siitä vapaa-ajasta :D

Ihanaa viikonloppua, kun se kohta koittaa!

<3S