we are the heroes of our time

Alkuun tekstiä sunnultailta mitä en syystä tai toisesta ikinä saanyt julkaistua.

Nyt ku mietin tätä viikkoa, joka on nyt näitä sunnuntain viimesiä tunteja lukuunottamatta pulkassa, niin ei mulle tule mieleen muuta kuin, että oli ihan normi aupair viikko. Musta tuntuu, että jotenkin vaan raahaudun läpi nää viimeset viikot täällä. Ei oikeen jaksa enää kiinnittää huomitota lasten törttöilyihin tai vanhempien välinpitämättömyyteen. Oon antanu kaikkeni ja nyt vaan mennään kunnialla loppuun ilman turhempia stressailuija mun suunnalta.

Toi Donnan mutsin paikallaolo on tuottanut kireyttä kyllä puolin jos toisin. Hän on todella erilainen ihminen muihin tässä perheessä verrattuna kasvisruokavalioineen ja viherpirtelöineen. Mutta ei hänen kuvailusta sitten sen enempää. Donnan kanssa mulla on jotenkin kuihtunut keskustelut kokonaan, kun hän vain hössöttää äitinsä takia. Tuntuu enneminkin, että olen vihdoin tutustunut tohon isukkiin ja sen kanssa juttelen enemmän ja sitä kiinnostaa miten mulla menee. Kiva, että edes häntä!

Yläpuolella on kuva auton etupenkistä. Tilanne meni jotenkin näin: Donna tuli perjantaina jo ennen kolmea kotiin. Menin yläkertaan normaalisti 15:30 ja olin lähdössä hakemaan lapsia. Vastassa olivat Donna äitineen ja he ilmoittivat, että voivat kyllä hakea lapset. Olin vaan, että yeah okay! Kyllähän mulle kelpaa vapaa-aika.

Puoli tuntia myöhemmin: Kuulen, että porukka saapuu kotiin. Menen yläkertaan moikkaamaan ja Donna kysyy:"Tiiätkö missä toi Elsin puinen pyörä on?" Olin vaan, että: "joo sehän on siellä päikkärillä samoin kuin kypärä ja pari likapyykki pussia". Pääni sisällä lisäsin vielä, että eikö hän seitsemän vuoden äitiyden aikana ole oppinut, että joka päivä pitää käydä katsastamassa vielä lasten lokerot sisällä likavaatteiden varalta ja sitten hän olisi myös huomannut kypärän ja tajunnut ottaa pyörän mukaansa. Donna hämmentyneenä:" Oh, at the daycare! Could you go and get it?" Ofcourse I would love to ja lähdin liikkeelle. Musta tuntuu, että mulle on jotenkin kehittynyt täällä sellainen "pokerface", ettei siitä kyllä millään pysty lukemaan mitä ajattelen.

Onneksi perjantai-iltana ihana Julia matkasi Tukholmasta mun luokse. Meillä oli kiva chilli perjantai ja lauantaina heräsimme 9:30, sillä kalenteriin oltiin jo ajat sitten Donnan kanssa merkattu linnavierailu Trosassa. Lopulta (ei sinänsä mikään yllätys, että 2h suunniteltua myöhemmin) lähdimme koko porukka Caria lukuunottamatta n.30min matkan päässä olevaan linnaan nimeltään Tullgarns slott. Julia siinä autossa otti perinteisiä muistovideoita ja sanoikin, että näytät niin ihanan iloselta. Tajusin kuinka paljon toi oikeesti merkkaa, että on ystäviä ja miten paljon ilosempi oon kun saan heidän kanssaan olla. Nyt kuitenkin pari viikkoa ollut Nyköpingissä ilman, että olen tyttöjä nähnyt.

Ei varmaan sekään yllätä, että missasimme kello kahdentoista linnatourin ja saimme hengata 45minuuttia linnan ympäristössä. Onneksi oli ihana ilma ja mulla Julia seurana! Menimme sitten kello 13 kierrokselle mukaan. Tulllgarns slott on siis palatsi aina 1200-luvulta saakka. Sitä on kuitenkin vuosien varrella laajennettu ja kunnostettu aina meneillään olevan tyylisuunnan mukaan. Suurin osa huoneiden sisustuksista on 1800-luvulta, kun kuningas Gustaf V ja kuningtar Victoria käyttivät paikkaa kesälinnanaan. Nykyään linnaa käytetään juhlapaikkana ja esimerkiksi nyt kun tämänhetkinen prinssi Carl Philip on menossa naimisiin, on kyseinen linna yksi hääpaikka vaihtoehdoista. Ihan kiva, mutta ei meille kylle näytetty kuin pieni osa paikasta.

Sitten olikin ruotsalaiseen tapaan fika-aika! Menimme linnan kahvilaan ja siellä sai itse paistaa omat vohvelinsa. Oli hyvää ja kiva syödä ulkona, vaikka aurinko olikin pilvessä suurimman osan ajasta.

Illalla olikin joka vuotisten euroviisujen aika! Suomi ei päässyt semifinaaleista pidemmälle, joten vaihdoimme kannatuksen kohteeksi ruotsalaisen Månsin. Hänen Heroes laulunsa oli kyllä tosi hyvä ja sitä on meillä lasten kanssa popitettu jo useampi kuukausi. Julian kanssa katsottiin viisuja iPadilta ja huoneeni yläpuolella nukkuva Donna raukka joutui kuunnella kommenttejamme sekä ilonkiljahduksia pisteidenjaossa. Mutta Ruotsi ansaitusti voitti!

Sunnuntai oli ennemminkin lagauspäivä. Euroviisut kestivät pitkälle yöhön, joten oli kiva vain olla. Käytiin me kävellen tossa kaupassa ostamassa jätskit ja vihdoin katsastamassa lähellä olevat kaivokset (en muista enää mitä sieltä aikanaan on kaivettu). Lopulta heitin Julian viiden junaan ja popitin hyvää musaa ihan täysiä koko kotimatkan, koska why not. Elämästä pitää ettiä niitä pieniä juttuja, jotka saa hyvälle tuulelle.

Koska kevät on tuonut tullessaan vihreyden ja valon, olen taas innostunut urheilusta. Viime viikolla esimerkiksi yhtenä kauniina aamuna heitin lapset tarhaan ja ajoin suoraan tonne merenrantaan. Noissa ylläolevissa maisemissa on kyllä kiva juosta. 

Nanna lähti tänään tiistaina aamulla aikasin Saksan kautta kotiinsa Kanadaan. Donna lähti samalla lennolla Saksaan työkeikalle ja onkin siellä tämän yön. Eilen hän esitteli minulle siivous- (mäkkikielellä deeppaus-) listaa, jonka mukaan pääsen siivoilemaan tämän mun kerroksen suihkun lattiakaivoa myöten kiiltäväksi. Jea! Ja kuulemma ensi viikolla (mun vika viikko what) on "palautekeskustelu" ja puhutaan miten mennyt ja onko jotain sydämen päällä. Ihan ku voisin sanoa tolle äitille suoraan mikä mun mielestä täällä mättää... Siitä tulisi vaan paha mieli kaikille.

Ihana lyhyt viikko ja torstaina aamutöiden jälkeen Tukholmaan ja sitten lounaan jälkeen Suomeeeeen!

<3S

På sommarstugan

Viime viikolla meillä oli ryhmätyöesitelmä ruotsin kurssilla. Tää oli nyt kolmas tollanen luokan edessä pidettävä tän kurssin aikana ja oli kyllä tosi kiva huomata kuinka paljon helpommaksi se puhuminen luokan edessä on muuttunut - ja kaiken lisäksi vielä ruotsiksi. Silloin kun tulin tänne, en ollut ennen pitänyt esitelmää, puhetta tai mitään muutakaan edes suomen kielellä ilman, että mulla oli se koko teksti ja sanottava siinä nenän edessä paperilla. Kädet täristen sen siinä sitten sai luettua. Täällä se ei ollut enää vaihtoehto ja oon niin ylpeä itsestäni, kun oon nyt pitänyt kolme esitelmää/puhetta pelkän tukisanalapun avulla! Ja viimeisin vielä osittain ihan inspiroiden nimittäin yksi ryhmän jäsenistä ei ilmestynyt paikalle, joten jouduimme hänenkin osansa vetämään pelkän taulukon avulla. Mutta jee me happy!

Yllä olevista kuvista sen verran, että lätkän MM-kilpailuita olen katsonut ja tuomaripelistä on muutamat tollaiset netistä löydetyt kuvat jaettu kavereiden kanssa. Ja vieressä on etana, joka oli niin iso, että oli pakko saada ikuistettua se. Autonavain siinä etanan vieressä on n.3cm pitkä.

På torsdag oli sitten mamin ja sen mamin (Donnan ja nannan) aika lähteä Prahaan tyttöjen laatuaikaa viettämään. Me lähdetttiin lasten ja isukin kanssa mökille Karlsborgiin vähän päälle kahden tunnin ajomatkan päähän. Ilma oli ihanan kesäinen ja Rapsi pellot kukkivat. Saavuimme paikalle lunch-aikaan ja farmor ja farfar olivat meille jo valmiiksi kokkailleet. Mökki on siis alunperin Carin isovanhempien ja nykyään farfarin omistuksessa. Farfar on sitä myös tässä vuosien varrella kunnostanut ja laajentanut. Ruotsin toiseksi isoin järvi eli Vättern kimmelsi auringossa kauniisti.

Miehillä oli perheen isomman veneen kevätkunnostus menossa, joten he touhusivat aikalailla torstain, perjantain ja puolet lauantaista sen kimpussa. Aikaa jäi kyllä muutamille vene retkille pienemmällä veneellä sekä grillailulle. Illalla torstaina tuli Swe-Rus sekä Fin-Cze, joten katsoin iPadiltäni Suomi-peliä ja telkkarista perheen kanssa Ruotsi-peliä. Lopultahan molemmat hävisivät.

På fredag Herra W, jonka kanssa nukuin samassa huoneessa, puhui ja pyöri koko yön. Hän heräsi 5:45 ja lähti jonnekkin, joten nukahdin puoleksi tunniksi. Kello 6:15 ilmestyivät sitten molemmat pojat huoneeseen, avaavat verhot ja alkavat lukea jotain kirjaa. Tässä vaiheessa ehkä vähän ärähdin (niinkuin ehkä jotkut tietävät, että osaan olla vähän äkäinen aamuisin...) ja häädin lapset alakertaan. Onneksi nämä tottelivat kiltisti ja lopulta sain nukkua sinne yhdeksään kunnes Elsi tuli romuamaan jotain sukkia... Lapsiperhe.

Hitaan aamun jälkeen lähdin lenkkeilemään ihanan kesäiseen säähän. Tollee rantamaisemissa ja keskellä ei mitään on niin kiva rauhassa juoksennella. Lenkin jälkeen söimme lunchia ja tämän jälkeen lähdin farmorin kanssa kalasatamaan ostamaan meille middag- kalaa. Samalla farmor kierrätti minua lähiympäristössä ja esitteli. Illalla kävimme heittämässä pätkän verkkoa järveen.

På lördag heräsin jo 7:30, sillä halusin päästä mukaan hakemaan verkkoja. Ilma oli puolipilvinen eikä todellakaan niin kiva mitä oli ollut torstaina ja perjantaina. Onneksi ei satanut kun vasta ihan illasta. Mutta niin aamulla farfarin lettuja aamiaiseksi ja sitten pakkasimme lapset veneeseen ja lähdimme aika kovaan tuuleen nostamaan verkot. Viisi ihan hyvän kokoista kalaa saatiin ja ne olivat saaneet kyllä sotkettua verkon ihan solmuun. Minä ilmottauduin vapaaehtoiseksi selvittämään sotkun ja lopulta kalat olivat irti ja verkko selvitetty! Sain kuulla taas kuinka duktig olen kun hoidin tämänkin homman niin hienosti, mutta on tota tullut niin monesti omalla mökillä tehtyä, ettei se ollut homma eikä mikään!

ennen

jälkeen

Samalla kun minä selvitin kalojen sotkua, saivat farfar ja Cari ison veneen vesille. Lähdimme aamupäivä fikan jälkeen pienelle kierrokselle. Tuuli oli vain yltynyt, joten aallot olivat kyllä melkoisia. Onneksi vene oli semi iso. Lapset kylläkin istuivat minun kyljessäni kiinni koko matkan.

Yhden aikoihin lähdimme sitten n.20minuutin päässä sijaitsevaan Karlsborgin keskustaan katsomaan paloautoja ja Elsi sai ratsastaa pienellä Shetlanninponilla. Kyseessä olivat jotku markkinat, mutta en ole noin pieniä markkinoita ikinä ennen nähnyt. :D Lapset kylläkin tykkäsivät! Sieltä matka minulla, Emilillä ja farfarilla jatkui Karlsborgissa sijaitsevaan linnoitukseen (=fäsning), joka rakennettiin 1800-luvun aikana Suomen Venäjälle menettäneiden ruotsalaisten turvapaikaksi. Linnoitus kuitenkin osottautui turhaksi ja vanhanaikaiseksi heti 1900-luvun alussa valmistuttuaan ja sitä alettiin käyttää sotakoulutuspaikkana, jona se toimii vieläkin. Farfar on siis viettänyt lapsuutensa kyseisessä kaupungissa, joten hänellä riitti kerrottavaa. Linnoitukselta ajoimme farfarin vanhempien haudalle istuttamaan muutaman kukan, jonka jälkeen jatkoimme vielä jätskille yhden Göta Kanalin sulun (=sluss) luo. Siellä sainkin puolestaan kuulla Göta Kanalin historiaa. Kyiseinen kanaali on siis 1800-luvulla rakennettu, joka kulkee Itämerestä paikasta nimeltä Mem aina Göteborgiin saakka matkalla olevien järvien kautta. Nykyään se on turistien suosima ja monet kulkevatkin esim. purjeveneellä sen päästä päähän.

Oli kiva pitkä viikonloppu perheen parissa ja tästä viikosta kerron kunhan vain kerkiän taas kirjoittamaan!

Kivaa viikonloppua!

<3S

lehmiä, aurinkoa ja juhlintaa

Nyt se on virallista, että mun aupair-uraa on jäljellä enää 24päivää. Koti kutsuu sunnuntaina 7.6. ja uusi työ alkaa sitten luultavasti heti ma 8.6. Jotenkin tosi outoa ajatella, että neljän viikon päästä en enää asu Ruotsissa. (Ei musta kyllä nyt enää muutenkaan edes tunnu, että asuisin ulkomailla.) Sekin on outoa, etten enää käytä enkkua ja ruotsia päivittäin, vaan voin höpistä suomeksi. Tai vaikka puhuisinkin ruotsia, ei kukaan katso minua ja tokaise: "ai sä oot Suomesta!" Oon siis tosi ylpee, että oon suomalainen ja mulla on se suomiaksentti, mutta välillä se ärsyttää kun porukka kuulee heti etten ole täältä alunperin. Mutta ylpeänä kolmea kieltä sujuvasti puhuvana, voin kivasti jatkaa Suomielämää.

Viikonloppu meni tosi nopeasti. Lauantaina heräsin 7:45 pirteänä ja en sitten enää saanut unta. Nousin, menin syömään aamiaista ja yhdeksän jälkeen lähdimme kohti Örnaa ja kosläpp- nimistä tapahtumaa. En ollut ennen kuullutkaan asiasta, mutta ilmeisesti Suomessakin porukka kerääntyy näin toukokuussa katsomaan kun lehmät päästetään ensi kertaa laitumelle. Minä, nanna, Donna ja lapset pakkauduimme Fordiin ja matka alkoi. Noin 4km ennen Öknaskolania alkoi jono. Olimme jo luovuttamassa, sillä tilanne näytti toivottomalta, mutta onneksi kerrankin olimme ajoissa liikenteessä ja jonotimme muiden lehmäfanien kanssa. Ilma oli ihana auringon ja lämmön kera, joten en ihmettele yhtään, että koko Ruotsi oli siellä. Lopulta melko nopeasti sujuneen ruuhkailun jälkeen saavuimme paikalle, parkkeeraasimme pellolle muiden mukana ja jatkoimme paikkaan, jossa näemme tämän mahtavan lehmien vapautuksen!

Odottelimme 45 extraminuuttia, sillä järjestäjät halusivat mahdollisimman monen pääsevän paikalle. Lopulta kello 11 kuuluttaja kuulutti, että nyt nämä 80kpl maitolehmää ovat päästetty vapaaksi ja kohta ne kirmasivatkin kahden juoksuttajanaisen perässä mäkeä alas. Ja sitä ilon määrää kun ne pääsivät tuliterälle kevätlaitumelle! Lapset tykkäsivät ja olihan se kiva nähdä vähän Ruotsalaista perhekulttuuria. Paikalla oli nimittäin varmaan ainakin 5000 ihmistä vauvasta vaariin. Arla tarjosi jokaiselle myös pullat ja maitopönikän.

Aika nopeasti lehmien päästämisen jälkeen lähdimmekin jo kotia kohti. Mami alkoi tehdä lunchia ja muut valmistautuivat iltapäivän synttärijuhliin. Söimme, jonka jälkeen viimeiset valmistelut ja kahden aikaan lähdimme kohti Tukholmaa. Onneksi Ford on tilaihme ja mahduimme koko porukka nannaa myöten yhteen autoon.

Kolmelta alkoivat Johan-serkun nelikymppiset. Paikalla olivat Johanin vanhemmat (sama pariskunta, joka oli silloin Sälenissä meidän mukana) ja näiden sisaruksia lapsineen ja lapsenlapsineen. Oli kyllä ihan kiva ja rento meininki ja kiva nähdä Carin siskoa ja tämän kaksi vuotiasta. Söimme hyvää ruokaa ja lopuksi kakkua ja ähkyn partaalla lähdimme seitsemän aikaan kotia kohti. Ilta sujui rennosti vain hengaillen ja nukahdin perjantaintyyliin ennen yhtätoista.

Sunnuntaina heräsin taas 7:45. En tiedä miksi. Kuitenkin lepäilin kymmeneen, jolloin hain aamiaista. Synttärivalmistelut olivat täydessä vauhdissa. Soittelin sitten lounaan jälkeen mummille, mummolle sekä äitille toivottaakseni hyvää äitienpäivää. Ja kerroin samalla ilouutisen, että tulen Suomeen ja pysyn siellä ainakin vuoden. Kesken skypepuhelun mummolaan, kuulin kuinka joku vanhempi täti tuli jo paikalle. Ajaksi Elsin 5v. synttärikutsuun oli laitettu 14 ja kello oli n.13:30. Elsi tulikin hakemaan minut moikkaamaan faster Carinia eli Carin isän siskoa. Mukava täti ja oli hyvin mielissään kun vihdoin pääsi tapaamaan minut. Oli kuulemma kuullut todella paljon hyvää.

Pidin tädille hetken seuraa ja juttelimme niitä näitä. Vieraita alkoi valua kahdelta ja kohta meitä olikin yhteensä 14 lasta (ikähaarukka 9kk-6v.), kuusi vanhusta, kaksi äitiä, yksi isä sekä minä. Menoa ja melskettä riitti, mutta kivasti meni! Neljältä lasten vanhemmat hakivat muksunsa pois ja vanhukset jäivät vielä dinnerille. Cari grillasi jotain itse metsästämäänsä eläintä. Oli kyllä hyvää!

Ähky olikin sitten jokaisella illan sana. Olimme syöneet kolmea erilaista kakkua päivän mittaan ja dinnerin jälkeen vielä juustoja. Mutta ei valittamista, sillä harvoin sitä noin paljon luxus ruokaa on tarjolla ja vielä ihan ilmaiseksi.

Ihan semi kivat maisemat sieltä Johanin kämpän parvekkeelta!

Viimeisistä neljästä viikosta tulee kiireiset. Äiskä matkustaa, isukki matkustaa, nanna matkustaa. Minä pysyn kotona ja joustan niin paljon kuin pystyn.

Kivaa ja keväistä viikkoa!

<3S

Aupairin päivä nro4: Torstai

Torstain normipäivä tulee nyt perjantain puolella, koska #aupairlife tapahtui. Tämä päivä ei nyt myöskään ole täysin normaali torstai, sillä mulla se Kanadasta matkustanut Donnan äiti täällä pyörimässä. 

6:55 Normi herätys. Väsyttää jotenkin extrapaljon taas. 

7:00 Torkutan tänkin.

7:10 Jaksan nousta vasta nyt. Ylhäälläkin on ihan hiljaista. Tänään on isukki Suomessa, joten tämä pyysi meitä viemään hänen autonsa pesuun. Vedän siis lenkkivaatteet päälle ja voin kivasti tehdä aamulenkin autopesulalta kotiin ja sitten mennä kouluun.

7:20 Lapset kaikki vielä sängyissä ja äitikin vasta nousi. Säätää suihkuun menon kanssa ja höpisee jostain hitaasta aamustartista.

7:40 Olen saanut loputkin porukasta aamiaispöytään. Isoäiti-Kanada pyörii yökkäri päällä ja häslää omiaan (en enää ihmettele mistä Donna on perinyt säätämistaitonsa..).

7:50 Keskustelemme Donnan kanssa auton jättämisestä. Olen jo melkein luovuttanut lenkkitoiveideni kanssa sillä Donnan maailmassa olisimme 8:15 jo luovuttamassa autoa pesulalle. Never gonna happen.

8:20 Vihdoin saatu ihmiset ulos ja autoon. Isoäiti-Kanadakin on pakattu toiseen autoon ja minä ja Will olemme toisessa. Donna nyt sitten päätti, että pyöräilen autopaikasta suoraan kouluun. 

8:40  Hirveän säätämisen jälkeen vihdoin olemme autopesulalla. Eikun kappas tämä onkin väärä paikka. Matka jatkuu minä Fordilla ja mami Volvolla. Isoäiti-kanada jätettiin jonnekin matkanvarrelle.

8:50 Seuraavassa paikassa. Donna juoksee ovelta ovelle. Hänellä on kiire töihin. Lopulta löytyy oikea mies, Donna hyppää Fordin kyytiin ja lähtee töihin. Minut jätetään pyöräni kanssa oman onneni nojaan.

9:03 Koululla. Aijaa kiva mami ei sitten laittanut mulle mukaan lukkoa pyörään. Ajattelin, että eipä ole mun pyörä ja iskin sen kaikkien muiden pyörien keskelle.

9:40 Koulu alkaa! Olin kuluttant aikani tehden ryhmätyötä, jonka pidän Mexikolaisen, Thaimaalaisen sekä jostain Arabimaasta tulevan kanssa. Aiheena Tal- och skriftspråk.

10:50 Koulu loppu. Mietin, että voisi mennä kirjastoon, sillä Isoäiti-Kanadan kanssa hengaaminen ei ihan nappaa, mutta päätin kuitenkin lähteä kotia päin.

11:05 Kotona. Nanna (=isoäiti) kertoi kuinka tuulettaa taloa aina ollessaan kotona. Minua odotti siis talo, jonka kaikki ovet ja ikkunatt olivat auki. Jea. 

10:50-15:45 Vapaa-aikaa. Tänään kyllä vapaa-aika loppui jo 14:45, kun piti lähteä lenkkeilen hakemaan pesussa oleva Volvo kotiin. Matkaa n.4km. Donnan ehdotus olisi ollut, että pyöräilen kyseiseen paikkaan, otan auton avaimet, siirrän auton johonkin parkkipaikalle ja poljen sitten takaisin kotiin. Sitten hänen maailmassaan olisimme hakeneet auton myöhemmin. Tyrmäsin idean ja lähdin mielummin juosten.

                                                 

15:45 Hain lapset, menimme kotiin ja kävin suihkussa. Nanna kokkaili ja katsoi lasten perään. 

16:30 Söimme. Yleensäkin torstaisin  syömme aikaisemmin, sillä Elsillä on baletti-tunti 17:15 ja tänään myös Will aloitti futiksen, joka tulee tästä lähin olemaan aina 17:30-18:30.

16:50 Tyttönen balettivaatteiden vaihtoon. Ideana siis oli, että Donna tulee hakemaan nannan, Elsin sekä Willin ja lähtee näiden kanssa. Minä jään kotiin pikkuisen seuraksi.

17:17 Nanna sekä E+W ovat jo olleet melkein 15minuuttia ulkona odottamassa. Ja muistutetaan vielä, että Elsin baletti alkoi 17:15. Tiskailen ja Emil juoksentelee näyttämään minulle leluja. Kotipuhelin soi ja vastaan. Donna soittaa ja kertoo, että menee vielä 15minuuttia. SORRYSORRYSORRY. Juujuu. Niinpä sitten sanoin, että ok mä lähden viemään lapsia. 

17:25 Ollaan Elsin baletissa. Jätin vastahakoisen nannan ja Elsin kyydistä ja jatkoin poikien kanssa kohti Rosvallaa ja Willin futista.

17:33 Tyylikkäästi myöhässä täälläkin. Will jotain mutisee, että aina me ollaan myöhässä... Keksin tekosyitä. 

17:33-18:30 Jee Emilin päikkärikamu, Alice 2v., on myös siellä kun tämänkin isoveli pelaa futista. Emil ja Alice juoksentelevat ja leikkivät ja minä vain pidän näitä silmällä. Mami, nanna ja Elsikin ilmestyivät kuuden jälkeen paikalle. Ei kiitosta auton hakemisesta tai minun joustamisesta. Mutta onneksi ei sentään satanut vettä.

18:45 Pudotin Willin kotiin ja ilmoitin mutsille, että nyt lähden ostamaan itselleni illaksi lätkäeväitä. Tekohymyn kera.

19:10 Heittäydyn sänkyyn. Finally freee! Ei jaksa miettiä niitä negatiivisia juttuja, vaikka tää päivä ei tosiaan ollut mikään paras. Lapset ovat olleet kuin enkeleitä, mutta toi ton äidin käyttäytyminen vaa nyppii. Ei se mitään! Enää kuukausi jäljellä :)

Viikonloppu alkaa tänää! Nyt on sitten vähän erilainen viikonlopppu tulossa nimittäin huomenna on Carin serkun synttärit, jonne koko perhe lähtee (minä mukaan lukien) ja sunnuntaina pidämme heinäkuussa 5v. täyttävän Elsin synttärijuhlat. Toivotaan, että menee kivasti ilman turhia stressejä vanhempien suunnalta!

Ja loppuun tän päivän fiilikset!

Kivaa viikonloppua!

<3S

Nine months

Lueskelin tossa mun vanhoja blogikirjoituksia. On kyllä ollut melkosta ylä-ja alamäkeä tää homma ja välillä ihan tosi vaan pysähdyn ja mietin, että miten oon selvinnyt. Noita lukiessa ne kaikki tunteet nimittäin tulee niin elävinä mieleen kuten se miten lapset testailivat mua ja sanoivat, että mun pitää nyt lähteä kotiin tai se kun enkku ja ruotsi ei vaan sujunut. Oon ollut kyllä totinen superihminen. Jotenkin joitain noista teksteitä on ehkä jopa vähän surullista lukea. Ovatko noi kaikki vahvat tunteet, jotka noitten kirjoitusten takana on ollut, olleet kokemisen arvoisia? Ovat. Sitä ei edes tarvitse sen kummemmin pohtia. Joka ikinen vastoinkäyminen täällä on ollut mulle oppitunti elämästä ja itsestäni. Oon muuttunut näiden 9kk aikana. Sen voin myöntää. En välttämättä huonompaan suuntaan vaan musta on tullut fiksumpi ja musta on tullut ihminen, joka ei todellakaan anna enää periksi niin helposti. Ajattelen nykyään myös itseäni sekä omaa onnellisuuttani. En enää vaan mene helpomman kautta, jos se vaan on jollekin toiselle parempi, vaan ihan tosi mietin myös, että mitä itse oikeasti haluan ja ansaitsen. Elämänasenne on parempi kuin ikinä.

Mun ekan blogitekstin ti 26.8.2014 loppu kuuluu näin: Nyt vasta nämä kaksi viimeistä viikkoa olen alkanut kunnolla miettimään Suomesta lähtemistä. Illat ovat pahimpia juuri kun pitäisi alkaa nukkumaan. Onko minusta oikeesti lähtemään ja jättämään läheiset tänne? Mitä täällä tapahtuu sillä aikaa, kun olen poissa ja onhan minulla vielä paikka tulla takaisin 10kk päästä? Tykkäävätkö ne Ruotsissa odottavat lapset edes minusta?  Niin. Muistan ton kun vuosi sitten löin allekirjoitukseni aupair- sopimukseen ja lähetin sen Donnalle. Lähtö oli näin päätetty ja sen jälkeen ajatukset alkoivat oikeesti pyöriä niin monessa asiassa. Jotenkin se mun päätös lähteä tuli loppupeleissä niin nopeasti. Nyt mun aupaireilu on ihan loppusuoralla ja osaan vastata noihin mun nyt hölmöltä tuntuviin pohdintoihin jokaiseen, että hyvin se meni. Ei se helppoa ollut, mutta hyvin se meni. Mulla ei oikeestaan tule ihan normi päiviä olemaan enää kun muutama, sillä Donnan äiti eli lasten mummi matkustaa Kanadasta meille kolmeksi viikoksi. Huomenna tapaan tämän paljon puhutun "nannan", joka Carin sanojen mukaan on stressaava ihminen. Odotan tapaamista innolla.

Ovat noi lapsetkin tässä kasvaneet ja kehittyneet. Emil on alkanut puhua ja oppinut elämään ilman vaippaa, Elsi on kasvanut huimasti pituutta ja Will oppinut lukemaan. Tuntuu niin absurdilta, että kaikki tää ja paljon muuta on tapahtunut vaan tässä yhdeksässä kuukaudessa. Nyt se on todellakin konkretisoitunut, että lapset kehittyvät nopeasti ja siksi välillä tuleekin tylsä fiilis kun miettii, etteivät noi vanhemmat ole näkemässä kehitystä samalailla kun minä, joka hengaan noitten lasten kanssa niin paljon. Välillä vain jompi kumpi vanhemmista havahtuu: "Milloinkas sä ton olet oppinut?"

Toi mun kolmen kuukauden kohdalla kirjoitettu kokemus postaus (täällä) on ehkä sellainen mitä voisin nyt tälleen puoli vuotta myöhemmin muuttaa. Ainakin sitä osaa kun kirjoitin, ettei kieltä opi niin hyvin kuin kuvittelin. Miten muka olisin voinut ottaa kaksi kieltä täydellisesti haltuuni vain kolmen kuukauden jälkeen... :D Sitä jotenkin luuli silloin, että nyt oon saavuttanut sellasen huippupisteen, kun lapset alkoivat olla kivempia yms., mutta ei se kyllä niin ollut! Se on kyllä totta, että jos en olisi aloittanut vuoden vaihteessa säbää ja tota ruotsin kurssia, en luultavasti olisi nyt yhtä luonteva ruotsin kanssa. Ja muutenkin en luultavasti olisi näin tyytyväinen täällä oloon. Joten kiitos sille jollekin pienelle äänelle mun pään sisällä, joka pakotti mut nousemaan siitä tietynlaisesta hunommassa elämässä rypemisestä ja ettimään säbän ja hakemaan tonne ruotsin kurssille. Kiitoskiitoskiitos. Ei se mun ruotsi täydellistä ole, mutta esimerkiksi tänään ruotsin kurssin väliaikapalautekeskustelussa (sori toi ei varmaan ole yhdyssana, mutta leikitään nyt että on XD) sain opelta pelkkää hyvää palautetta. Kaikista kirjotelmista ja puheista A eli paras. Luetunymmärtämiset olin molemmat kuumeessa, joten ne menivät miten menivät, mutta en olisi ikinä uskonut, että saisin tota A:ta yhtään mistään. Kyllä kelpaa! Ja mä ymmärrän nykyään myös erilaisia aksentteja, sillä meillä tuolla kurssilla maahanmuuttajia ihan joka paikasta.

Viime viikonloppuna olin to-su Tuulin luona koiravahtina. Oli tosi kivaa ja tuntui ihan siltä, että olisin ollut siellä paljon pidempään kuin kolme päivää. Saimme koko ison talon pingis-sekä biljardipöytineen plus kaiken maailman elektroniikan kera omaan käyttöömme, joten ei valittamista. Niin ja kai sitä seuraakin pitää vähän kiittää ;)

Huomenna tulee tosiaan nanna ja isukki matkustaa. Enää kuukaus jäljelläääää

<3S