Snöa, snöar, snöade, snöat

Hejsan!

Oon nyt kirjotellu parina päivänä vaan itelleni. On ollu vähä enemmä hankalia päiviä ja jotenki en viitti ihan kaikkia draamoja julkisuuteen tuoda. :D Mut nyt luulen, että tää alkaa (pikkuhiljaa) mennä parempaa suuntaan. Olin kirjottanu ylös juttuja mitkä mun mielestä lasten käytöksessä ei ole suvaittavia ja annoin Donnan ja Carin lukea nämä rauhassa. Sitten puhuimme pitkään ja hartaasti mun mietteistä. He kiittivät, että uskalsin tuoda asioita esille ja sanoivat, että ovat itsekin huomanneet etten tule jaksamaan vielä kahdeksaa kuukautta, jos tämä jatkuu tälläisenä. Kakruilla jokaisella on nyt oma uhmaikänsä, joten ei tämä helppoa ole. Mutta sanoin vanhemmille vielä, etten ole mihkään katoamassa ja haluan vain tehdä kaikkien meidän elämisestä helpompaa. :) 

Tältä täällä vielä eilen näytti...

Onneks mulla on myös vapaa-aikaa ihan ilman lapsia ja olen käyttänyt sitä urheiluun. On kyllä tehnyt hyvää käydä uimassa, salilla ja juoksemassa. Toisaalta tällä viikolla ma ja ti iltoina olin yksin lasten kanssa kun isi oli työmatkalla ja Donnalla oli molempina iltoina menoa, joten hän vain piipahti töiden jälkeen kotona. Pitkiä päiviä siis, mutta tää on mun elämää nykyään ja ei se murehtimisella parane!

Ja sitten tänään

Heräilin tänään jo 6:30, kun lapset olivat ihan hulluja yläkerrassa ja juoksivat kilpaa edestakaisin. Sitä meteliä, joka heistä lähti on varmaan turha edes mainita. Onneksi olin mennyt jo aikaisin nukkumaan ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla nukuin todella hyvin. Olin siis aamulla valmiina uuteen päivään. Ylös päästyäni katsoin ikkunasta ja samaan aikaan lapset huutavat yhteen ääneen "Titta!! Det snöar!!!" Eih.... Tämä tarkoittaa vaan yhtä asiaa: yli-innokkaita kakaroita. Fordissa ei ole vielä talvirenkaita, joten Cari lupautui hoitaa Elsin ja Willin tarhaan eli minulle kävelykaveriksi jäi vaan taapero. :) Söpön pikkuisen kanssa kävelimme hitaaseen tahtiin päikkärille ja välillä (tottakai) jäimme ihmettelemään sitä valkoista ihmettä, jota satoi koko ajan vain lisää ja lisää.

Ihanuus :)

Pääsimme tarhalle ja siinä sitten ihmettelin, että mistä lähtien alle 7-vuotiaiden ei ole tarvinnut pitää haalareita tai edes ulkohousuja, kun sataa lunta. Talvikenkienkin roolia monella veti kumisaappaat, pipojen ja lapasten puuttumisesta puhumattakaan. Mutta eipä siinä. Onneksi mun 6v. kuitenkin oli ihan innoissaan laittamassa haalarin päälleen. Toivotaan, että sama into jatkuu, vaikkei se selkeästi ole siistiä muiden keskuudessa. On se lapsen elämä nykyään niin vaikeaa!

Meidän kurpitsa on ottanut vähän osumaan lumesta

Nyt vain lauantaita odotellessa kun Tuuli ja Julia tulevat Tukholmasta piristämään mua! :)



<3S

PS. toi snöa (=sataa lunta) on jotenki tosi hölmö sana... :D