Jouluvaloja pimeyden keskellä

Mistä tää pimeys oikeen tuli? Jotenkin on vaan niin masentavaa, että kun aamulla herää on pimeetä. Sitten vie lapset päikkäriin ja kun klo 15:30 nämä hakee, on taas pimeetä. Yllä oleva kuva on otettu tiistaina kun kävelimme kotiin päikkäriltä - kello oli ottohetkellä 16:11. En ois ikinä uskonut, että sanon tämän, mutta voikun sitä lunta tulisi nyt nopeasti. Saisi valoa elämään ja olisi lapsien kanssa kivaa tekemistä ulkona. Nyt tuolla pihalla ei enää iltapäivällä viitsi tehdä mitään, kun on vain märkää ja pimeetä. Tai ehkä oon joku hienohelma, mutta lunta nyt vaan nopeasti kiitos. :)

Eilen, keskiviikkona, leikin reipasta ja puin lenkkivaatteet päälleni kun lähdimme taas Donnan kanssa yhdessä autolla heittämään lapsia. Siitä sitten suoraan tunnin kävely/juoksulenkki ja kotona vielä 20minuuttia joogaa. Pitää nyt käyttää jokainen terveenä viettämäni minuutti hyödyksi. Emil eilen nimittäin aivasti suoraan päin näköä, mutta nyt taistelen tosissani kaikkia sen tauteja vastaan. 

Postiauto. Se on tollane vähän golf-auton näkönen. :D
Oli pakko salakuvaa ja ikuistaa se teillekin!

Ihanaa jouluvaloja! Meillä on se "pääkatu" myös
valaistu jouluvaloin ja voisin ehkä ensi viikolla yrittää mennä
kuvaamaan sitä.

Odotan joulua nyt jotenkin tosi paljon. Innostun jouluvaloista, joulujutuista kaupoissa ja kuuntelen joululauluja kun teen ruokaa. Ehkä se johtuu siitä, että pääsen kotiin silloin ja voin vaan rauhoittua ja olla kaksi viikkoa. Ja mulla on silloin paljon kaikkea kivaa ohjelmaakin suunniteltu, joten 31 päivää - mä pystyn tähän.

Tein eilen ihan tositosi hyvää kanasoossia ja perunoita! Nam.

Fiilikset välillä mun lapsukaisista.
Kaikella rakkaudella siis.
(Huomio noi punaset nuolet)

Eipä tässä mun arjessa mitään ihmeellistä ole nyt viime kirjotusten jälkeen tapahtunut. Isukki enemmän poissa kuin paikalla ja mä pyöritän tätä huushollia. Eilisen meltdownin jälkeen jaksaa taas hetken hymyssä suin ja pitää vaan kelaa kaikkii kivoja juttuja, jos se luovuttamisen tunne meinaa puskea pintaan.

Next picture on mun seuraava kehittämisen kohde itessäni: Välitä vähemmän. En saa ajatella liikaa näitä juttuja mitä täälläkin tapahtuu, kuten just lasten ikävä äitiään kohtaan yms. Enhän mä loppupeleissä asialle mitään mahda, en voi muuttua noiden äidiksi vaikka ne kuinka itkisi tämän perään. Kyllä kaikki etenee omalla painollaan ilman, että oon kokoajan yli-ajattelemassa asioita pääni sisällä.

Ja loppuun mun bonus kovasta työstä itseltä itselleni (perheen sponssaamana kylläkin): Kinder joulukalenteri!

Vietän pitkästä aikaa viikonlopun täällä kotosalla ja Donna onkin kehitellyt meille jo vaikka mitä puuhaa. Se siitä vapaa-ajasta :D

Ihanaa viikonloppua, kun se kohta koittaa!

<3S