Au pair elämää - 3kk fiilikset

Tänään on kyllä taas kokenut aupairina olon hyviä ja huonoja puolia tosi laajasti.

6:00 Mikä tää meteli on.... Miksi lapset on hereillä kuudelta?!

6:03 Kaivan korvatulpat esiin ja käännän kylkeä.

6:45 Isukki on vieläkin kotona, vaikka sen piti lähteä puolelta. Noh mulla on vielä 10min, joten silmät kiinni.

7:01 Lapset rymyävät huoneeseeni. En jaksa nousta ja niillä on vaatteet ja aamiaiset hoidettu, joten mikäs kiire tässä. Lapset alkavat leikkiä apinoita sänkyni päädyssä.

7:20 Edelleen sängynpohjalla hups. Lapsien apinaleikki vaihtui sängyn alla ryömimiseen. Millonkohan viimeksi imuroin sieltä....

7:25 Kai tässä pitää nousta. Emil hampaiden pesulle ja vaatteet päälle. Ihan joulufiiliksen kunniaksi laitan hänelle jouluisen poropaidan ja porosukat sekä punaiset kollarit. Voikun se on söpö :)

7:35 Tiedustelin Elsiltä ja Williltä haluavatko nämä mennä aikaisemmin päikkäriin. Vastaus "kyllä" kaikui molempien suusta, mutta he jatkoivat piirtämistä minun huoneeni lattialla.

7:55 Istun ylhäällä Emilin kanssa ja juon maitoa. Luovutin aikaisemmin menon suhteen, sillä lapsukaiset riitelevät keskenään huoneessani. "Lasten pitää oppia itse ratkaisemaan riitansa."

8:01 Tappelen Elsin kanssa kun tämä ei suostu lopettamaan piirtämistä. Lopulta monen kauniin sanan ja pyynnän jälkeen piirrustusvihko takavarikkoon ja tyttö huutaen vessaan pesemään hampaansa.

8:17 Kaikki ulkona ja autoon pakattuna. Oli kyllä rento aamu, vaikka joutuikin vähän tappelemaan tytsyn kanssa.

Aina ihana tulla keittiöön kun se on isukin jäljiltä
tämän näköinen. Kauankohan noikin jugurtit tossa ollut...

Näyttääks toi kaukaisesti auringon valolta?? Aamun piristys!

Oon saanu kysymyksiä mun ruotsin taidoista ja muutenkin tästä aupairina olosta. Vastaan nyt oman näkökulmani lyhyesti ja kirjotan joskus viisaampana sitten pidemmän tekstin (eli joskus keväällä kun olen ollut pidempään).

Löysin perheeni siis www.aupair-world.net - sivustolta. Se on tosi yksinkertainen ja helppo tapa löytää perhe ja vielä ilmainen. Eli sinne tein huhtikuussa profiilin ja siitä se perheen etsintä- prosessi alkoi. Sain monilta perheiltä yhteydenottoja. Aupair Worldissa pystyy todella helposti laittamaan viestiä mielenkiintoisille perheille ja sinusta kiinnostuneet perheet puolestaan viestittää sinulle. En muista kummin päin se tämän minun perheeni kanssa meni. Luultavasti he ottivat yhteyttä minuun. 

Olen lukenut Ruotsia neljännestä luokasta asti eli pitkänä A-kielenä. Keskiarvoni oli aina jotain suunnilleen 7-9 välillä. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin Ruotsin vapaaehtoisena ja en lukenut yhtään, joten alisuoritin. Mutta eipä noi arvosanat loppupeleissä kerro yhtään mitään. Olen aina tykännyt ruotsin kielestä ja siksi olen jaksanut vähän ehkä omatoimisemminkin panostaa kieleen. Valmensin myös suomenruotsalaisia salibandy pikkuisia ja siellä kieli sujui ihan okei. Mutta todellakaan ruotsini ei ole ikinä ollut (eikä ole nytkään) mitään täydellistä. 

En halua mitenkään lannistaa, mutta ei sitä kieltä täällä oikeesti edes opi ehkä samalla tavalla mitä on odottanut. Lasten kanssa käydään nimittäin päivittäin samat fraasit ja sanat läpi; syö, juo, älä tee sitä, pue, tule tänne, nyt mennään, miksi teit noin, mitä siellä tapahtuu, lopeta.... Tottakai kielitaito ja varsinkin kuulunymmärtäminen ovat parantuneet. Pitää vaan itse olla todella akrtiivinen ja etsiä kieltä äidinkielenään puhuvia kavereita, puhua vanhempien kanssa mahdollisimman paljon, mennä kielikurssille, katsoa telkkaria, lukea yms. Minulla kun on se, että toi isä on se ruotsia puhuva ja hän on paljon poissa niin tottakai se englanti tulee siksi paljon vahvempana kun sitä puhun ton äidin kanssa joka on useammin kotona. Ei noin pienten lasten kanssa nimittäin pysty käymään mitään järkeviä keskusteluja, vaikka ruotsiksi heidän kanssa kommunikoinkin.

Oon ollut täällä nyt 3kk eli noin kolmas osan koko ajastani. Voin sanoa, että ei mulle mitään suurempia yllätyksiä tästä työstä ole tuullut. Kunhan osaa varautua, että näille perheen lapsillekin on tosi vaikeaa, kun kerran vuodessa (tai jopa useammin) uusi ihminen muuttaa heidän kotiinsa ja sitä pitäisi kuunnella ja totella vapaaehtoisesti. Se ei vaan toimi koko ajan ja kyllä sitä: "sä et ole mun äiti" kuulee vieläkin. Mutta olen onnekas kun perheeni arvostaa sitä, kun haluan ihan tietoisesti kehittää tätä perhettä parempaan suuntaan. Helpotan itseni, vanhempien, lapsien ja mahdollisten tulevien aupairien elämää kun en katso lasten huonoa käytöstä sormien läpi.

Vapaa-aikaa on kyllä päivisin paljonpaljon enemmän mitä olin odottanut. Voin oikeasti vaan nukkua sen 7 tuntia päivällä lasten ollessa päikkärissä, jos vaan siltä tuntuu. 

Jos nyt tekisin jotain toisin, valitsisin isomman kaupungin. Selvittäisin tasan tarkkaan ennen päätöstä lähteä löydänkö Facebookista kaupungissa asuvien aupairien-ryhmää; jos en löytäisi, en lähtisi sinne. Se on oikeasti semi rankkaa tietää, että lähin ystävä on 100 kilometrin päässä. Pidän itseäni ulospäin suuntautuneena ja olen aina saanut helposti kavereita. Mutta milläs niitä kavereita saa, jos ei vaan lähde ulos ja ystävysty. Mutta ei se ystävystyminen kuitenkaan yksin ja vieraalla kielellä ole ihan niin helppoa mitä voisi kuvitella, ja ehkä olin sitten kuvitellut. Mutta en kadu mitään. Tää vuosi täällä opettaa niiiin paljon kaikesta ja tän ansiosta oon jo nyt oppinut arvostamaan ihan pieniäkin asioita isoina.

Ja ainoona vinkkinä: Puhu edellisen aupairin kanssa. Siltä sä saat sen realistisemman kuvan esim. siitä, miten ne lapset käyttäytyvät ja millasta siinä perheessä ja kaupungissa on asua. Tietysti ennen kuin edes harkitsee aupairiksi lähtöä pitää olla ainakin jollain tavalla kommunikointi kykyinen, pitkäpinnainen, oma-aloitteinen ja sellainen ihminen, ettei romahda ihan heti, jos joku sanoo jotain ilkeetä. Lapset kun osaavat välillä -noh- olla aikamoisia...

Toivottavasti kukaan ei pelästynyt. Kyllä tässä työssä pitää melkonen super-ihminen olla (ainakin aina välillä), mutta siihen kasvaa ajan myötä. Ja ainahan voi lähteä pois jos tää ei sitten tunnukaan omalta jutulta. 

Ai että. Toi aurinko on mun elämäni ilo.

Mutta sitten taas tämän päivän tapahtumiin! Eli sen jälkeen kun olin päässyt lapsista eroon - okei ei saa olla ilkeä - kun siis olin heittänyt ihanat lapsukaiset päikkäriin, pääsin väsyneenä kaatumaan sänkyyn. On oikeesti tosi rentouttavaa vaan nukkua, katsoa monta tuntia jotain sarjaa maratonina ja sitten taas nukkua vähän lisää. Puolen toista vuoden mäkkielämä - se kiire ja tunne, ettei saa olla hetkeäkään paikallaan - vei selkeästi voimia. Nyt siis olen iloinen, että mulla on mahdollisuus vaan olla ja latailla akkuja. 

Kuitenkin tuli taas se olo, että haluaa päästä ulos. Heitin urheiluvaatteet päälleni ja lähdin kävelemään. Oon joskus ennenkin laittanut kuvia, joissa on maisemia tosta meijän lähellä sijaistevalta korkealta mäeltä (en nyt osaa kuvailla sitä :D). Lähdin sinne katsomaan auringonlaskua. :)

Nyt on lapset ja mamma kotosalla. Tein meille tosi hyvää matkasse- pastaa dinneriksi.

Hyvä fiilis!

<3S

PS. jos jollain on jotain kysyttävää tästä työstä, Ruotsista tai ihan mistä vaan niin mulle voi kyllä laittaa sähköpostia susannapitk@gmail.com!