sunnuntai 9. marraskuuta 2014

24 tuntia

Takana on 24 tuntia, kaksi ihanaa ihmistä, lukemattomasti naurua, tunteiden purkamista, lisää naurua, iloa ja välillä ehkä muutama kyynelkin. Noita 24 tuntia en vaihtaisi mihinkään. Niiden ansiosta tätä duunia jaksaa tehdä. Kohtalotoverit.

Hain Julian ja Tuulin klo 17:40 junalta ja saimme Carin tekemään hyvää kalkkunaa. Hän oli kattanut meille lautaset ruokasaliin, joten saimme olla rauhassa, piilossa kiljuvilta kakaroilta. Herkullisen aterian jälkeen linnoittauduimme huoneeseeni, heittäydyimme sänkyyn ruokalevolle ja vaan nautimme hyvästä seurasta. Pääsimme lopulta yhdeksän jälkeen liikkeelle ja lähdimme kävelemään kohti O'learysia, mihinkäs muuallekaan täällä menisi.. :D Saimme heti pöydän yläkerrasta ja ilta meni mukavasti siinä istuen ja jutellen.

.
Koska olemme ihanassa Nyköpingissä aka Nypiksessä, menee baarit kiinni jo kello 2. Aika meni tosi nopeasti ja sitten olikin kotimatkan aika. Nukuimme kaikki kolme mun sängyssä (joka siis on joku 180cm leveä). Aamulla kaikki sanoi, että nukkui tosi hyvin.

Eilen kahvia, pullaa ja Grey's Anatomy!
Tänään käytiin testaamassa Ruotsin oma hamppari paikka Max. Se oli kyl yllättävän positiivinen kokemus. Syömisen jälkeen raahauduimme kaupan kautta takaisin meille ja lösähdimme sohvalle telkkarin eteen. Leffan loputtua olikin tyttöjen aika taas jättää mut tänne ja lähteä kohti omia Ruotsi kotejaan Tukholmaan. Oli kivaa ja kiitos kun kävitte!<3


Sanonpahan vaan, että jos joku kelaa ulkomaille muuttamista just esim. au pairin hommiin, niin mieti tositosi tarkkaan se paikka minne meet. Emmä oikeesti valittaisi tästä mun perheestä näin paljoa, jos mulla oisi jotain muutakin seuraa kuin yksinäisyys. Tää olisi varmasti paljon helpompaa. Tää perhe, mutta paikkana Tukholma, olisi ihan täydellisyys. Mutta eikai elämässä ikinä mikään ole täydellistä.


Se tunne, kun ei vaan jaksa taas kerran tutustua johonkin ihmiseen "väkisin" ja aloittaa ihan alusta. On se aika raskasta. Mutta onneksi mulla on sentään mun Suomi kamut ja noi kaks ihanaa vähän päälle 100 kilometrin päässä. Kyllä mä tässä eteenpäin viipotan. :)

Hyvää isänpäivää isukeille!

Meitsi joskus muutama vuosi sitten mökillä :)

<3S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti