Hyvät ja huonot uutiset

On se jännä kui päivässä tapahtuu tosi paljon ihanii asioita joitten avulla jaksaa, mutta kuitenkin ne huonot jutut jää yleensä päälimmäisenä mieleen... Eiliseltä kylläkin onneksi jäi paljon hyvääkin. Yleinen kysymys: Hyvät vai huonot uutiset ensiksi? Päädyn huonoihin niin on jotain mikä sitten piristää kirjoituksen loppuosassa!

Eilisen aikaansaannos, oon kyl oikeesti kunno mummeli :D

Jep. Istuttiin eilen ruokapöydässä päivällisellä syömässä mamin tekemiä hyviä lihapullia ja alkoi keskustelu Busiz-nimisestä lasten leikkipaikasta (vähän niikuin HopLop). Donna istui minua vastapäätä hänen, hän vieressään pienet Elsi ja Emil ja minun vieressäni istui Will. Olimme sopineet Donnan kanssa, että menen pienten kanssa tänään perjantaina Busiziin, kun heillä on vapaapäivä ja ensi viikolla voin mennä Willin kanssa, kun hänellä tiistaina vapaa. 

Willille tämä ei käynyt, sillä hänestä oli epäreilua, että pienet pääsevät ennen häntä. Ehdotin tässä vaiheessa pojalle, että hän voisi pyytää parasta kaveriaan mukaansa ensi viikolla. Kuitenkaan Will ei lopettanut marisemista ja hän suorastaan alkoi huutamaan äitilleen kuinka väärin on, että hän ei pääse huomenna ymsyms. Yllätyin todella paljon hänen käytöksestään ja hymähdin hämmästyksestä. Will kääntyi minuun päi ja huusi naamapunaisena, hullun kiilto silmissään jotain nauramisesta, mitä en ees tajunnut, kun tilanne tuli niin yllättäen. Sitten hän lähti itkien huoneensa ja paiskoi matkalla jokaisen esineen mitä löysi lattialle. Pelästyin todella paljon ja ensimmäistä kertaa tämän kahden kuukauden aikana olin revetä itkemään. Onneksi (kiitos mäkkärin) osaan "asiakapalvelu hymyn" tilanteessa kuin tilanteessa. Elsi kysyi vihaisena ja hämmästyneenä: "Miksi nauroit Willille?" Olin ihan, että häh enhän... Tyttö kuitenkin oikein demostroi tilanteen ja väitti kivenkovaa kuinka paha ihminen olen. Mamma selitti tytölle, että lapset ymmärsivät hämmästykseni nyt aivan väärin ja sitä eroa on todella vaikea ymmärtää. Willillä on kuulemma huono itsetunto ja joku on joskus hänelle nauranut kun hän on raivonnut ja siksi hän on herkkä asian kanssa. Itkua pidätellen vedin ruokailun loppuun ja sitten onneksi pääsin ulos talosta, kun Elsillä oli baletti.

Menin kävelemään ulos Elsin baletin ajaksi.
Tarvitsin vähän niiku muuta ajateltavaa ja löysin yksinäisen
leikkipuiston ja menin keinumaan.

aamu sarastaa

Joo siis tää työ vaatii ihmiseltä kyllä tosi paljon. Ainakin oppii sellasta tietynlaista kovuutta. Tottakai Will teki tilanteessa väärin enkä minä ja minun pitää ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa, sillä tollainen huutaminen ja raivoaminen pienestä asiasta ei ole suvaittavaa keneltäkään. Mä kasvan joka päivä ja nää tälläset tilanteet helpottuu koko ajan. Ja tiiän tosi hyvin, että noita lasten puheita ja tekemisiä ei saa ottaa itseensä, mutta minkäs teet. Ei sitä kukaan pysty ihan koko ajan olemaan vahva. Mutta näillä mennään!

Ja hyviiin uutisiin ;)

VIHDOIN mun personnummer kolahti postilaatikosta! Käytiin sitten heti avaamassa mulle ruotsalainen tili SEB pankissa ja nyt on sit sekin saatu hoidettua. :) Eihän siihen mennytkään kuin kaksi kuukautta :D Mutta nyt oon sit loppu elämäni Ruotsin järjestelmässä ;)

JEEEE!

Pikku Emil myös näytti taas minulle miksi teen tätä työtä. Kun hain hänet päikkäristä, taapero juoksi kädet ojossa ja hymy korvissa luokseni ja halasi minua. Hän myös antoi minulle hyvänyön pusun illalla, voi pikkusta. :) Tottakai onhan silläkin vaikeat ja huonot hetkensä, mutta mun vaavi kyllä yleensä saa hymyn huulille! :)

Nyt on sitten talo siivottu. Lapset kyllä sotki sitä mukaan kuin siivosin, mutta imuroitu ja mopattu kuitenkin. Nyt ei kiinnosta, että kaikki lelut taas levällään. :D Haha

PS. Emil on ny jo oppinut sanomaan mua Sannaksi ;) Baby steps kohti mun oikeeta nimeä!

Kaksi kuukautta takana ja sen kunniaksi ihanaa viikonloppua!

<3S