Genom yoga lär man känna sig själv

Tjäna!

Luin jostain tossa yks päivä, että joka ilta pitäis kirjottaa päivän viisi hyvää juttua ylös ja niitä sitten lukeskella joskus, jos (ja kun) tulee huono hetki vastaan. Vois kokeilla. Tän päivän top 5:

1. Kaikki lihakset kipeenä kahden päivän hulluista 1,5h salibandy treeneistä, mutta illan joogatunti vetreytti mukavasti. (Ekaa kertaa muuten joogailemassa!)
2. Pikku Emil kotona kuumeessa, joten oon itekin saanut luvan kanssa nukkua ja latailla akkuja kunnolla. Eikä oo tarvinnu poistua talosta muuta kun joogaamaan Donnan kanssa!
3. Koko perhe kotona jo viidettä päivää putkeen! Tää on täällä jo ihan luxusta.
4. Tehtiin hyvää ruokaa. 
5. Kaksi yötä, että saan Lindan mun luokse tänne :)

Noi on sinänsä tosi pikku juttuja, mutta niihin kun keskittyy, jaksaa pyörittää tätä arkea täällä!

Hmm mitäs tässä sitten on tapahtunut. Eilen oli normi arkea: lapset tarhaan ja pois, ruokaa, säbäilemään ja nukkumaan. Tänään heräsin klo8 ja otin silloin pienimmän vastuulleni, koska tosiaan pikkunen kovassa kuumeessa ja kotona mun kanssa. Tein sille kivan paikan tänne alakerran sohvalle, jottei tarvitse yksin olla. On se kyllä hirveä tunne, kun ei voi (/osaa) tehdä mitään parantaakseen toisen oloa. :( Yritin aina juottaa kun vaavi heräs ja kyllä hän onneksi illemmalla näytti jo vähän paremmalta.

Sukka 1/6 melkeen valmis! Koska oon paras
au pair, neulon kakruille sukat joululahjoiks!

Ehkä nyt vielä muutama sana siitä salibandystä. Eli menin maanantaina ekaa kertaa Rosvallan uudelle hallille tohon n.5 minuutin ajomatkan päähän. Siellä seurasin säbämaila kädessä käveleviä tyttöjä ja löysin kentälle. Valmentaja otti minut heti ystävällisesti mukaan ja esitteli minut kaikille. Koska kielimuuri, meni osa treenien selostuksista osittain ohi, mutta onneksi tytöt olivat tosi auttavaisia ja selittivät ja neuvoivat! Ainoo vaan, että musta saa siellä kyllä tosi väärän kuvan, kun en puhu mitään... :D En vaan yhtäkkiä jotenkin osaa enää puhua vieraalla kielellä, kun kaverina olisi ikäiseni. Mutta eiköhän se tästä!
      Sovittiin eilen toisien treenieni jälkeen valkun kanssa, että katellaan tässä nyt pari viikkoa miten menee ja mietitään jatkoa sitten. Tuntui kyllä tosi ihanalta pitää mailaa kädessä noin puolen vuoden tauon jälkeen! Ja ei edes tullut sellaista alemmuuskompleksia missään vaiheessa vaan pääsin tosi äkkiä mukaan. Näköjään yli kuuden vuoden aikana hankittu taito ei ihan niin äkkiä mihinkään katoa. :)

Oon oikeesti muuttunu tääl, koska kokkaan, neulon, siivoon, yritän ajatella vaa kivoi juttui ja nyt jopa
jooga :D Mut ehk nää on vaa hyvii juttui?

<3S

PS. sori kun ei taaskaan kunnolla kuvia. En tosiaan oo liikkunut kahteen päivään talosta ulos, joten eipä ole hirveästi kuvattavaa ollut :D