Jouluna näet, tunnet sen: lämmön, läheisyyden ja rakkauden

Loman viimeinen päivä käynnissä. Sitten viime kirjottelun (onks siitä oikeesti joku kolme viikkoa...) on tapahtunut kaikenlaista kuten esim. mun mami vanhempineen kävi pyörähtämässä Nyköpingissä ja sen jälkeen ehdin olla ihanat kaksi viikkoa Suomessa - oikeasti kotona. Ei valittamista.

Otinhan mä tietsikan mukaan Suomeen, jotta kirjottelisin edes itelleni muistiin juttuja, mutta sitten tajusin, että tää blogeilu on ollut mulle sellanen tietynlainen terapiajuttu - eli vaikka koko ajan tapahtuikin, ei mulla ollut mitään kirjoitettavaa.

Tässä tää lauantain pätkä on mitä kirjoittelin ennen Suomi- lomaa.

LAUANTAI 20.12.
Olipa kiva päivä! Tuuli oli meillä viime yön yökyläilemässä ja herättiin yhdeksän kolmekymmentä (olin mukamas laittanut herätyksen yhdeksäksi, mutta koska tyhmyys ei se ikinä herättänyt : asetuksena nimittäin "herättää arkipäivinä.") Ei meillä onneksi kauaa vierähtänyt kunnes olimme jo ulos ovesta ja autossa ajamassa kohteena Stockholm city. Tuulin heitettyäni Tukholmaan jatkui minun matkani vielä Arlandan lentokentälle hakemaan omaa ihanaa äitini sekä mummoani ja pappaani. Sitten yhdessä köröttelimme puolitoista tuntia takaisin Nyköpingiin (joo ihanan paljon ajamista tälle päivälle, mutta onneksi Carin uusi Volvo alla). Kävimme checkaamassa heidän hotellinsa ja lähdimme metsästämään lunchi paikkaa Nyköpingin pääkadulta.

Pienen kaupunki tourin ja syömisen jälkeen menimme hengailemaan hotellille ja kuuntelin kiinnostuneena tarinoita mummon ja papan lapsuudesta sekä nuoruudesta. Puoli kuudeksi olimme sopineet ruotsiperheeni kanssa, että ilmestymme paikalle ja saamme dinnerin.


Ihanaa. Mun molemmat perheet tuli hyvin juttuun ja molemmin puolin juttua lensi välillä ruotsiksi ja välillä englanniksi. Monikielisyys on mun mielestä kyllä tosi hieno asia. Mun ruotsiperhe oli ihan tosi vaikuttunut ja lapsetkin tykkäsivät. Samat fiilikset oli onneksi myös suomiperheellä. Happyhappy :)

Niin ja ruokana oli alkuun mätiä perunakakun päällä, pääruoaksi Carin metsästämää herkku hirveä sekä loppuun suklaamousse kakkua kermavaahdon sekä paikallisen mansikkasorbetin kera. Nam!



Sunnuntaina 21.12. oli sitten hyvästien aika ja minä liityin suomiperheeni seuraan lopullisena määränpäänä illalla Suomi! Melkein 50 päivää mennyt - siitä saakka nimittäin muistan kuinka ollaan Tuulin ja Julian kanssa laskettu päiviä Suomi-lomaan. Pakko sanoa, että aika menee nopeasti, mutta sitä ilon määrää kun lentokoneessa lentoemäntä kuulutti: "Aloitamme laskeutumisen Helsinki-Vantaan lentokentälle."

Suomi-time oli aikalailla aikataulutettu, jotta ehdin tekemään ja näkemään mahdollisimman paljon. Maanantaina näin Numppaa ja illalla kävimme perinteisesti papan kuoron joulukonsertissa Mikael Agricolan kirkossa. Se tuo aina sitä joulutunnelmaa.

   

Tiistaina jatkui joulun perinteet kuten joulukuusen koristelu ja viimehetken jouluostokset Itäkeskuksessa. Minusta kuusesta tuli tosi kiva ja yksinkertainen (kuva1.), mutta ihanalle pikkuveljelleni se ei kelvannut ja lopulta itse kuusta ei näkynyt melkein ollenkaan (kuva2.).

Meillä oli valkoinen aatto. :) Ruotsissa kun tuota valkoista ihmettä ei ollut ollut kuin yhden päivän ajan niin tuntui lumi tosi kivalta. Mutta tosiaan aattona ensiksi suuntasimme veljeni kanssa mummin luokse. Sinne tulivat myös meidän täti ja isukki. Niin ja piipahtihan myös itse joulupukki! ;) Illemmalla matka veikan kanssa jatkui mummolaan, missä mamma vanhempiensa kanssa meitä jo odotti. Söimme hyvin ihanaa jouluruokaa ja availimme muutamat lahjat. Yksi kuvan arvoinen lahja oli mummon kutomat "converse-villasukat"! Kiitos myös muille muistamisesta, olin ilmeisesti vuonna 2014 tosi kiltti tyttö. ;D

Joulupäivä oli pyhitetty vain olemiselle ja illalla hain Tuulin meille katsomaan leffaa ja tutustumaan Suomikotiini ja kahteen pikku karvapallooni. Kivaa, että edes Suomessa asumme lähekkäin!

Isovarvas mustana+turvonnut,
joten laiva lookkiin kuului Crocsit. XD

Torstaina matka kohti Uppsalaa ja salibandyturnaus Storvretaa alkoi. Hehe matkustin Suomen ja Ruotsin väliä edestakaisin ihan urakalla. Laiva keinui turhan paljon ja pelit meni miten meni, mutta oli tosi ihanaa viettää aikaa mun säbätyttöjen kanssa pitkästä aikaa. :)

Palauduimme Uppsalasta tiistaina 30.12. Seuraavana päivänä olikin sitten jo uuden vuoden aatto. Pikkasenko äkkiä tääkin vuosi on mennyt, mutta onpahan noihin päiviin mahtunut paljon: keväällä Thaimaan reppureissu, oma auto, yleneminen töissä, 20-vuotta tuli täyteen, päätös lähteä vuodeksi Ruotsiin, huikea kesä johon sisältyi esim. benji-hyppy, äkkilähtö Barcelonaan neljän tunnin varoitusajalla, mäkkärissä lopettaminen, lähtö Ruotsiin, uusi perhe, uudet ihanat ystävät ja tottakai niiden parhaimpien pysyminen. Itse ihminen päättää elämästään ja onnellisuudestaan, mutta kukaan ei pysty siihen yksin. 

Mun loma piti sisällään kaiken tapahtumarikkauden lisäksi myös tosi paljon ajatuksia ja fiiliksiä. Miksi asun Ruotsissa, kun mulla on Suomessa asiat niin hyvin? Miksi lähden takaisin? Mitä teen kun Ruotsi-vuosi on ohi? Mitä haluan vielä kokea kun asun Ruotsissa? Milloin tulen taas Suomeen ja näen mun ystäviä? Milloin sosialisoidun Ruotsissa ja saan Nyköpingistäkin kavereita? Mitä miksi milloin ketkä? Noihin kysymyksiin on nyt taas täällä Ruotsin puolella semi helppo vastata. Mun elämä olisi junnannut vaan paikallaan, jos olisin jäänyt Suomeen. En olisi ikinä tutustunut Tuuliin ja Juliaan. En olisi näyttänyt itselleni, että mä pystyn mihin vaan. En osaisi nyt ruotsia ja englantia näin hyvin mitä osaan nyt. En arvostaisi elämää ja Suomea luultavasti yhtä paljon. Mulla ei olisi nyt kahta perhettä ja kolmea ihanaa muksua, joiden ilo eilen oli näkemisen arvoista: ne oikeesti olivat ikävöineet mua ja olivat ihan innoissaan nähdessään mut. Ja turhaan mä murehdin tulevaisuutta. Yhden tutun ajatuksia lainaten: Valmiissa maailmassa ei ole mihinkään kiire.

<3S