Kuinka paljon saa välittää?

Onks ookoo kattoo vierestä kun vanhemmat pilaavat muksunsa? Okei sana "pilata" on ehkä liioiteltu, mutta esimerkiksi jos mun kuusi vuotias on nyt jo eskarissa aloittanut häiriköimisen ja kiusaamisen, niin mitenhän käy ensi vuonna kun alkaa se oikea koulu. 

Luin joskus artikkelin jossa kirjoittaja kertoi katuvansa kun ei puuttunut lapsen elämään, vaikka näki ettei tällä mene kotona hyvin. Vanhetessaan lapsi sitten joutui väärille teille ja lopulta teki sen viimeisen ratkaisun ja lopetti elämänsä. Enhän mä tietenkään ajattele, että mun muksuille noin kävisi, sillä heillä on rakastavat vanhemmat ja kaikki sinänsä hyvin, mutta esim. sanat uusavuttomuus ja ylihemmoteltu ovat asioita mitä ajattelen päivittäin noitten elämässä. Se, että mun neljä vuotias käyttäytyy huonommin kuin kaksi vuotias. Se, että kuusi vuotias joutuu huutamaan 1000 kertaa äitiä ennen kuin saa huomiota (jos edes saa sitten). Se, että tänäänkään tyttö ei suostunut pukemaan päälleen ja juuri kun olin saanut hänet pitkän keskustelutuokion jälkeen vetämään housuja jalkaansa, tulee mami rientäen apuun ja puki lapsen loppuun tytön myhäillessä tyytyväisenä: saihan hän tahtonsa läpi. Se, että kaksi vuotias ei suostu syömään kunnolla, mutta sanoista: "Et saa jälkkäriä, jos et syö." huolimatta hän lopulta saa sen makean, mitä muutkin syövät. Ja tämä lista voisi jatkua vielä hieman lisää.

Ehkä mun pitää vaan sitten alkaa pyörittää sitä aupparien mantraa "care less" vaan enemmän ja enemmän päässäni. Eiköhän se tässä tulevien jäljellä olevien kuuden kuukauden sisällä jossain vaiheessa jämähdä sinne mun pieneen päähäni. Tosta äitistä nimittäin tänäänkin näki niin selkeästi, että sitäkin ärsyttää. Tiedä sitten onko syynä se tytön ihme sekoilu vai myös minun puuttumiseni asioihin.

Onneksi mulla on viikonloput. Ne on se mun aurinko (joka onneksi on tässä muutamana päivänä ilmestynyt oikeastikin). Perjantaina sain yllätysvieraita, kun Tuuli teki pienen spontaanin reissun Nyköpingiin. Muutenkin perjantai oli tosi ihana lasten kanssa ja leikittiin sun muuta yhdessä. Lauantaina matkustettiin Tuulin kanssa junalla Tukholmaan, käytiin Julian kanssa ruokailemassa ja yöksi menin taas Tuulin luokse. Sunnuntaina tosiaan sitten oli herätys 5:30 ja sain revittyä Tuulin saattamaan mut T-centraleniin saakka. Itse jatkoin siitä matkaani Arlandan lentokentälle.

Arlandaan saavuin mukavasti 7:46, seikkailin itseni nelos terminaalista kakkoseen ja liityin ilmapallo vastaanottokomitean viereen odottamaan Tessyä. Miks mä en oo muuten ikinä saanut vastaanottoa ilmapallojen kanssa.... Nomut joo Tessy tuli ja lähettiin takaisin terminal neloseen ja kohti meidän porttia. Göteborg ja salibandyn MM-finaali kutsuivat. Perillä etelä-Ruotsissa olimme klo 10 ja siitä bussilla keskustaan, syömään, shoppailemaan ja lopulta Scandinaviumiin.

Jotenkin olin odottanut, että Göteborg on isompi ja hienompi kaupunki. Ei me kyllä hirveästi aikaa siihen tutustumiseen käytetty sillä vettä satoi kaatamalla. Ihan kivoja joulukoristejuttuja kuitenkin näkyi siellä ja täällä, kuten toi kuvan talo. Pimeellä noi nauhat sitten loisti.

Finaalista ei nyt sitten varmaan tarvitse sen enempää sanoa kun, että ruotsipoika oli taas parempi. Hyvin Suomi kyllä tsemppasi ja johtikin ekan erän jälkeen 0-2, mutta sitten taas kerran tapahtui jotain ja Ruotsi meni ohi ja lopputuloksena taulussa kimmelsi 3-2. Olipa 12 000 päinen yleisö ainakin innoissaan, sillä suurimmaksi osaksi se koostui paikallisista. Suomalaisiakin kuitenkin oli ihan kivasti, mutta he olivat ripouttautuneet ympäri hallia. Mutta ei siinä hyvä taistelu ja mitali tuli! Jospa sitten kahden vuoden päästä olisi taas meidän vuoro.

Göteborgissa törmäsimme pariin kaveriin ja hengailimme heidän hotellissaan sitten 23:10 saakka, jolloin vasta tajusimme ajankulun ja hirveällä kiireellä lähdimme ulos kaatosateeseen juoksemaan yöbussiimme. Sitä adrenaliinin määrää joka jostain löytyi, kun aluksi olimme väärässä paikassa ja juoksimme jonkun juna-aseman läpi etsien oikeaa bussipysäkkiä. Olimme lopulta 23:20:00 oikealla bussilla vedestä märkinä ja läähättäen. Mutta näin jälkeen päin koko asia vain naurattaa ja pitäähän sitä vähän jännitystä olla elämässä! Bussimatkaa en kyllä varmaan tekisi kauhean mielelläni uusiksi. Bussi kiersi kaikki mahdolliset matkalla olevat kaupungit pysähtyen niissä, joka tottakai tarkoitti heräilemistä pitkin yötä. Penkitkin olivat jotenkin yllättävän kovat, mutta viiden ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen kuitenkin Nyköpingissä ja taksilla kotiin.

Mulla Tessy seurana huomiseen aamuun saakka, joten tänään vähän shoppaillaan ja tehdään jotain kivaa. :)

Huomenna enää viikko jouluaattoon! Ja pitäähän sekin vielä mainita, että iiiiihan kohta Suomilandia kutsuuuu!!!

<3S