Why?

Miksi? Niin monesti totakin kysymystä täällä kolmella kielellä miettii joko ääneen tai näin pään sisällä. Mitä oon tehny et ansaitsen tällasta. Miksi?

6:31 Herään hulluun huutamiseen ja kiljumiseen. Kaksi vuotias (+vanhemmat sisarukset) olivat menneet nukkumaan edellisenä iltana vasta lähemmäs kymmentä, joten ihmettelin miksi ihmeessä se on jo hereillä huutamassa.

6:32 Pohdin vaihtoehtojani, mutta päätän etsiä korvatulpat ja kääntää vielä hetkeksi kylkeä.

6:40 Onpa huonot korvatulpat. Tai sit toi lapsi on vaa tänää jotenki erityisen kovaääninen... Ootan innolla tätä aamua.

6:46 En jaksa nukkua, tai no paremminkin en pysty nukkua, joten selailen sähköpostia, facebookkia ja instagramia. Kai tää on sellanen perinteinen aamun aloitus muutenki.

6:55 Eka herätys soi, mutta koska ylhäällä huuto jatkuu, päätin vielä hetkeksi jäädä alas.

7:00 Toka herätys eli vaatteet niskaan, hampaiden pesu ja sitten ylös. Will ja Elsi istuu pöydän ääressä, Donna oli jo syönyt ja Emil jatkaa huutokuoroaan jossain yläkerrassa.

7:06 Elsille tuli jokin ongelma jugurtin kanssa ja hän lähti hiihtelemään etsimään paperia. Samalla karjuva kaksi vuotias on tuotu pöydän ääreen ja luovutetaan minulle. Hyvästi rauhallinen aamupala, josta tosiaan olin ehtinyt ottaa yhden lusikallisen.

7:09 Emil huutaa edelleen ja yritin kaikki mahdolliset keinot ulkona käymisestä lelun heilutteluun tämän nenän edessä. Lopulta Donna (jonka piti olla 3minuuttia sitten jo suihkussa) tuli alas ja vei meltdownisen lapsen takaisin sänkyynsä. Huokaisen helpotuksesta, vihdoin aamiaista.

7:10 Keittiössä Elsi edelleen paperinhakureissulla, joka muuttui lennossa leikkimisreissuksi. Takavarikoin lelut kahden kieltokerran jälkeen, jonka jälkeen tyttö istuu 10sec paikallaan.

7:10:10 Elsi alkaa huutaa naama punaisena syystä X (sekin vissiin väsynyt eilisestä valvomisesta) ja vien sen omaan sänkyyn rauhottumaan. Aamiaisen syöntini saa siis odottaa. Jes.

7:11 Keskustelen tytön kanssa miksi miksi miksi, mutta vastaukseksi saan vaan siksi. Ei perusteluita. Lopulta oikeastaan raahasin tytön takas aamiaiselle ja niin se söi kiltisti lusikalla ilman ongelmia. Pitää vaan nyt jaksaa olla jämäkkä sen kanssa.

7:23 Aamiainen syöty. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen ja vastailen Elsin kysymyksiin katuvalojen sytyttäjästä.

7:25 Passitan tytön pukemaan, siivoan keittiön, heitän lapsille haalarit yms. valmiiksi lattialle ja lopulta 7:40 istun sängylläni. Samaan aikaan yläkerrasta kuuluu "Elsi, we are ready to go. If you don't get dressed now, you are leaving in your pyjamas." Tota se äityli sanoi jo 5min sitten.

7:49 Raahaudun ylös, kun kuulen oman nimeni. Naama peruslukemilla puen huutavan ja potkivan kaksi vuotiaan sukat tämän jalkoihi (jotka hän kaksi kertaa repi pois jaloistaan) ja lopulta haalari päälle. Donna poikien kanssa menee jo kaivamaan autoa lumesta ja itse jään taas viimeisenä olevan Elsin kanssa sisään.

7:59 Autossa ja matkalla tarhalle. 

Päikkärillä tajuan, ettei Emilillä ole edes pikkareita jalassa. Sanon tästä tarhatädeille ja he vain pudistelevat päitään ja sanoivat, että on sitten pakko laittaa vaippa sille, koska heillä ei edes ole yhtiäkään vara pöksyjä. Nyökkäilin myöntyvästi. Oi miksimiksimiksimiksi ihmiset hankkivat kolme lasta, vaikkeivat selkeästi ole siihen valmiita/kykeneväisiä.

Donna ja Cari ovat kyllä tosi rakastavat vanhemmat, mutta ilman minua tämä olisi aikamoinen superkatastrofi perheenä. Enkä tarkoita millään pahalla. Kyllä he itsekin tämän tiedostavat ja sanovatkin useasti asiasta. Mutta kun se pelkkä sanominen ei riitä. Tarvitaan toimintaa. Ja tajusin juuri, että tämäkin postaus käsittelee oikeastaan vain ja ainoastaan kahta pienempää lasta. Se meidän kuusi vuotias, joka on yleensä todella fiksu ja hyväkäytöksinen, jää aina pienten varjoon. Yritän parhaani mukaan mahdollisimman paljon häntä itse huomioida, sillä vanhemmat eivät selkeästi näe pojan pään sisään ollenkaan. He kuvittelevat, että kaikki on aivan hyvin, mutta uskallan väittää toista. Mutta ehkä sitten joskus.

Niin ja ruotsin kurssi on nyt viimein aloitettu. Kolme kertaa viikossa sellainen n.kolmen tunnin setti per päivä. Puhekokeita, kirjallisia kokeita, kuulunymmärtämisen kokeita, kirjotuksia, esitelmiä, ryhmätöitä, lukupäiväkirja, Ruotsin valtakunnalliset ja mitähän vielä. En ollut ihan valmistautunut tällaiseen, joten katellaan kuinka kova homma tästä keväästä tulee. Ruotsin opiskelua ruotsiksi.

   Onneksi mulla on tää mun uusi lelu.

Koulu kutsuu joskus vähän enne yhtä. Ensimmäinen grammatik eli kielioppi tunti edessä. Ehkä majoitan itseni taas takariviin ja tyydyn kuuntelijan rooliini. Ei oikeen nyt ole sosiaalinen olo.

<3S