 |
| Niket ei tykännyt eilen liukkaudesta. |
Olin siis monta kertaa pojalle sanonut, että käy ottamassa jotain syötävää, muttei hän halunnut. Olin kehottanut tätä menemään takaisin sänkyyn, muttei hän halunnut. Olin tehnyt kaikkeni, jotta laspen olo paranisi, muttei se auttanut mitään. Soitimme sitten Donnalle 6:50 ja Will kertoi olotilansa. Lopulta äiti ja poika tulivat siihen tulokseen, ettei lapsi pysty menemään kouluun, joka minun ajatusmaailmassani automaattisesti tarkoittaa, ettei kaksi vuotiaskaan mene. Ei tota sairasta voi tänne yksinkään jättää siksi aikaa kun käyn koukkaamassa Emilin kanssa tarhalla.
12 tuntinen työvuoroni sai alkunsa. Tai no olenhan periaatteessa ollut eiliestä kello 17:55 saakka töissä. Tässä vaiheessa mami nimittäin otti taksin alleen, lähti kohti Arlandan lentokenttää ja lopulta lensi työmatkalle pohjois-Ruotsiin. Ei siinä, olin suunnitellut tälle päivälle ensimmäistä kertaa viikkoon aika paljonkin ohjelmaa, mutta mielumminhan minä istun tässä sohvalla ja kuuntelen kun Emil selittää tarinoita siansaksallaan ja Will aina välillä kutsuu minut tyhjentämään oksennusämpärinsä. Niin ja katson tota aurinkoa ikkunan läpi.
 |
| Eilen aamulla väsyneenä, mutta kuitenkin vielä hymyilytti. |
Eihän se nyt riitä, että toissapäivänä kello läheni kymmenltä illalla ja Will kutsui minut yläkertaan. Donna poikineen hengasi lasten vessassa ja kuulin ilouutiset: ne toiset lapsilla yleiset pienet vieraat ovat nyt tulleet kylään! Ei siitä hirveän kauaa ole kun kirjoitin viimeksi asiasta. Nyt kyseessä vain eri kaverit. Tästä sitten seurasi uuden pyykkirumban alkaminen. Eilen pesin yhteensä seitsemän täyttä koneellista pyykkiä.
Keitin kahvit piristämään mun noin neljän tunnin yöunilla varustamaani päivää.
Terkkuja Suomeen!
<3S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti