Farföräldrar

:)

Ku painoin tota "Uusi teksti"-nappia ja olin alottamassa kirjottaa niin toi hymiö oli ainoo mitä tuli mieleen. Jotenki toisaalta turhauttaa kaikki, mutta toisaalta hei enää on ihan vähän päälle viikko ja mami tulee tänne ja näkee sen kaiken livenä mistä saa joka päivä kuulla puhelinlinjoja pitkin. Ja sitten pääsenkin jo Suomeen ja on joulu ja kaikkea. Joten miksi mua ei vaan hymyilyttäisi? Ja tänään oli jotenkin sellasella uudella tavalla kiva päivä.

Heräsin normisti seiskalta, raahauduin ylös, laitoin lapsille sukkiin legoja (joulukalenteri), menin poikien huoneeseen, kaivoin Emilille valmiiksi vaatteet tämän sängyn päälle, löntystin keittiöön, istuin alas ruokapöytään Willin viereen tutkimaan legoja, mietin laiskasti mahdollista aamiaisen laittamista ja sitä missä talon muut kuusi ihmistä mahtavat olla, ja sitten se tapahtui: "Vill du ha kaffe, Susanna? Här varsågod och här kommer också pannkakor. Njut!". Ihana farfar ja voikun tällästa luxusta ois useemminkin (myös mulle siis...)!

Donna tuli keittiöön pikkusen kanssa 7:50. Lähtö hänellä ja kuus veellä on siis n.15min päästä, sillä Willillä on Luciafest. Me muut saamme ilmestyä paikalle vasta 8:30. Donna siinä sitten ilmoittaa tyynesti, että hei Susanna otapa sä tää pieni ja vie se tarhaan ja tule sitten perässä sinne kirjastolle, varataan sulle paikka! Katon kelloa: 7:54. Emil siis ei ole syönyt aamiaista eikä hänellä ole vaatteita päällään. Siinä se vaan karjuu naama punaisena ja heittelee haarukkaansa. Sanon hymyillen: "Okei joo" ja nappaan pojan kainalooni, istun tuolille tämä sylissäni ja alan syöttää pienelle lettuja nassuun. Onneksi oon ainoo joka siinä onnistuu ilman draamaa. 8:05 olemme hampipesulla ja sen jälkeen vaatteet niskaan ja kohti päikkäriä. Perillä kirjaston parkkipaikalla 8:28, hirveesti autoja jokapaikassa, mutta onneksi yks setä lähtee just sopivasti, sitten "nopeasti"  parkkilipun osto (nää koneet täällä joltain kiviajalta) ja juoksujalkaa sisälle. 8:30 auditoriossa ja istun farfarin viereen hiki hatussa, mutta iloisena siitä, että osaan vieläkin toimia kiireessä tehokkaasti. Jea.

Niin ja sit se Luciafest. Oli vähän eritason Lucia kulkue mihin ite oon Suomessa tottunut. :D Lucia + n.40 valkokaapusita lapsukaista lauloivat ensiksi parvelta ja sitten kulkue saapui lavalle laulelemaan. Siihen sitten parin laulun jälkeen tuli myös n.30 pienen tontun porukka istumaan lavan reunalle. Ja heidän musiikinopettajansa toimi oikeen kapellimestarina. Ihan kiva juhla, vaikken tunnistanutkaan kun kaksi laulua. Ja tuijotin oikeastaan vaan kauhulla pikku- Lucian aitoja kynttilöitä tämän pään päällä, sillä yksi niistä oli aika liian vinossa. Mutta pitäähän tämä Ruotsin hieno suuri juhla nyt kerran elämässään nähdä!

Kotiin tultuani kahviteltiin isovanhempien kanssa. Mukavan tuokion jälkeen he sitten keräsivät kamppeitaan ja valmistautuivat kotiin lähtöön. Samalla siinä itse leikin hyvää aupparia ja siivosin lasten askartelupöytää. Farmor tuli yhtäkkiä luokseni paketti kädessään ja silmässä kimmelsi kyynel: "Tässä sulle hei tällänen. Se on vaan pieni, mutta haluttiin antaa jotain muistoksi. Älä avaa ennen jouluaattoa! ;) Niin ja on kyllä ihanaa, että oot täällä. Ja oot tositosi hyvä noiden meidän lasten kanssa. Oli ihana taas nähdä. Ja hei sun pitää tulla sinne meille käymään!" Sitten se siinä halas ja toivotti hyvää joulua ja pärjäilemistä. Tilanne tuli jotenki tosi nopeesti ja hämmennyin ja mumisin jotain kiitoksia ja ettei mulla nyt ole heille mitään lahjaa. Ei kuulemma pidäkään olla.

Eilen Tukholmassa ihan jäätävä myrsky, mutta
onneksi shoppailu on sisäharrastus ;)

Mutta joo huomenna on taas perjantai! Babysitting- ilta edessä, sillä vanhemmat menevät katsomaan leffaan Hobittia. Isukki oli ihan innoissaan, kun kerroin jääväni kotiin jos ne mua tarvitsee. Se kun on joku isokin fani. Ihan herttasta :D

Ja sunnuntaina Göteborgiin päiväksi kattomaan salibandyn finaaleja. Onneksi nyt näyttää hyvältä Suomen kannalta! Jeejee :)


<3S

PS. Musta tuntuu, että toi Donna alkaa tuntemaan itsensä huonoks äidiks lastensa kaa ku mä käsittelen noita paljon paremmin ku se... Esim. pienin ei syö, jos ruuasta tekee ison numeron, vaan sitä pitää vähän hämätä ja katella vaikka lehmien kuvia maitotölkistä ja samalla syödä. Tää on mun salainen ase sen kanssa tai no ei niin salainen kun oon sen noille vanhemmille kertonut, mutta noi tykkää vaan antaa periksi heti jos lapsi alkaa kiukuttelemaan. Mut joo tosta mammasta on tullut jotenki tosi outo nyt viime aikoina, mut voihan se olla tietty jotain henk. koht. ongelmaaki.