#aupairkokoikänsä

Hyvä muisti on oppinut kuinka unohdetaan pikkuseikat. Mulla on joulukalenteri jonka ansiosta kivasti aloittaa jokaisen päivän miettimällä syvällisesti elämää. Toi lausahdus on ollut mun tän viikon motto. Ei mun kannata miettiä niitä pieniä tylsiä juttuja vaan kannattaa katsoa kokonaisuutta ja olla iloinen siitä.

Se on kyl jännä miten välillä ajattelee sitä, että aupairius on niin raskasta ja ihan hullun hommaa, mutta sitten tulee niitä hetkiä kun jokin vinksahtaa päässä ja miettii melkeenpä jopa tosissaan toista aupair vuotta. Se, että miksi mä ajattelen niin on täysi mysteeri.

                                              

Pikkuset tanssimassa torstaina

Tosiaan pikkunen oli torstaina jo tosi paljon parempi vointinen, joten perjantai aamuna nousin iloisena siitä, että pääsen vihdoin koko päivän tekemään juttuja mitä on jäänyt rästiin joululahjojen osalta. Toisin kuitenkin kävi, sillä aamiaispöydässä Donna ilmoitti, että Emil pysyy kotona vielä perjantain. Kyseli tietenkin, että onhan se ihan okei ja mumisin jotain: "joo toki.." Mitä mä tohon voin muka sanoa muuta kuin joustaa.

Perjantaina siis pysyin kotona ja yritin saada jotain aikaseksi kotoa käsin. Kun isukki kotiutui söimme tämän valmistamaa hyvää ruokaa. Mä pääsin kattamaan pöydän ja sainkin sen ihan kivan näköseksi. Illan vietin vaan kotosalla ja puhuin Tuulin kanssa neljä tuntia skypessä. Se on ihan okei.

Lauantaina 13:15 pääsin lähtemään Tukholmaan. Menin suoraan Tuulin luokse. Katsoimme Linnan juhlia, leivoimme unelmatorttua ja juhlimme ihanaa koti-Suomea. Linnan juhlien jälkeen lähdimme Dovasiin Julian ja hänen Suomikaverinsa kanssa. Tää alkaa oleen jo aika lailla normi lauantai meille. Saan kyllä olla kiitollinen noista kahdesta ihanuudesta. :)

Salibandyn mm-kisat alkoivat, joten junamatka sujui leppoisasti.

Tänään sunnuntaina nukuimme tottakai pitkään ja lopulta lähdimme Tuulin kanssa keskustaan pyörimään ja syömään. Kotiin tulin normi junalla 18:40.

Onnellisuus ei ole tila johon päädytään, vaan matkustustapa. Mun on hyvä olla täällä. Vaikka on paljon niitä hetkiä millon tekisi mieli vaan heittää hanskat tiskiin ja ottaa eka lento Suomeen niin en mä oikeesti haluisi olla nyt missään muualla kun täällä. Mun elämä on nyt vähän aikaa Ruotsissa. Mulla on ihan liikaa juttuja vielä näkemättä ja kokematta täällä. Tää vuosi just täällä ja just tässä perheessä on once in a life time kokemus. Se mitä tulee tän jälkeen on tulevaisuutta. Se tulee sitten kun on tullakseen.

Kaks viikkoa Suomeen. Sen sanominen ääneen tuntuu kyllä tosi hyvältä.

<3S