Enpä olisi ikinä uskonut, että...

...sanon mun työtä au pairina oikeesti kivaksi. Nyt nää neljä päivää tällä viikolla (ma-to) ovat olleet yllättävän ihania. Lapset iloisia ja kuuntelevat. Ehkä siinä on kyllä ollut syynä sekin, kun porukat ovat olleet niin paljon poissa niin he eivät ole olleet aiheuttamassa lisästressiä lapsukaisille.

...voi olla kokonainen viikko, että mulla on kivaa koko ajan. (Okei ei oteta mukaan eilen aamulla koettuja muutamia tunteja. Olin juuri kivasti heittäytynyt rentoutumaan sängylleni. Kello läheni tosiaan vasta yhdeksää. Kuulen kuinka kotipuhelin soi, farmor vastaa ja puhelun jälkeen hän huutaa: "Susanna. Sun pitää nyt lähteä hakemaan Emil kotiin. Hän on oksentanut." Huusin laiskasti: "Jaha okej". Ja se tunne, kun päikkärillä vielä ilmoitetaan, että tottahan toki se tyttökin pitää nappasta mukaan, koska vastatauti. Niin ja molemmat muksut kaksi päivää kotona, koska vatsatauti. Mainittakoon vielä, että Emilin päikkärioksentaminen oli ainoa kerta kun poika oksensi, joten jep vatsatauti.)

...musta tulee täällä jouluihminen. En ees muista millon viimeksi oon oikeesti odottanut joulua. Ehkä tää on vähän mun kavereidenkin ja tietty tän perheen ansiota. Kun joulua hehkutetaan joka puolelta näin paljon niin kai sitä itekki innostuu.

"Hyvät ystävät ovat kuin tähtiä. Et näe heitä koko aikaa, mutta tiedät, että he ovat olemassa."

 ...joulukalenteri vaikuttaa oikeesti noin hirveen paljon lapsiin. Mun muksuille ei tänään ees tarvinnut sanoa, että vaatteet päälle ja sitten vasta availlaan kalenteria vaan ne olivat valmiina aamiaispöydässä ennen kun sain ees puuron keitettyä!

...herään kolmena päivänä peräkkäin aamulla seitsemältä iloisena ja valmiina päivään. Kyllä tää kirjottaminen tekee ihmeitä: maanantaina kirjoittelin iltaihmisyydestä ja nyt hehkutan helppoja aamuja. Kyl se asenne ratkasee.

Oli nii hauska toi maitonekka :D

...vapaaehtoisesti paistan lapsille lettuja aamulla, vaikka farmor ois ollut mun apuna. No mutta lapset tykkäsivät ja isoäiti oli myös vaikuttunut. Kehuikin mua sitten tarhassa tädeille.

Me vähän pyykättiin.. Lapsi on terve kun se leikkii.

 ...menen oikeesti mielelläni leikkipuistoon kaksi kertaa mun neljä vuotiaan kanssa, joka yleensä on mulle tosi ilkeä eikä siksi sitä jaksa viedä minnekään. Tyttö on vihdoin ymmärtänyt, että ajattelen vaan hänen parastaan ja haluaa siksi olla kiva mullekin. Toivotaan, että sama jatkuu!

 ...osaisin tehdä kinkkukiusausta ja mun lapset vielä sanoo: "Jag älskar den här Kinkkukiisas". En osannu kääntää sitä nimeä, joten kerroin lapsille vaan, että tämä on nimeltään kinkkukiusaus niin kuin meillä Suomessa sanotaan. Siitä tuli vähän jopa erimielisyyksiä, kun Will ei saanut kinkkukiisasta tänään lounaaksi kun meni kouluun.

...se oman suunsa avaaminen ja rohkeasti kysyminen auttaa oikeesti tässäkin perheessä tosi paljon. Eilen farmor lähti klo 12 ja isukin piti tulla vasta kahdeksan jälkeen illalla kotiin ja äidin piti olla yötä poissa. Torstaina isukki olisi lähtenyt kuudelta ja ensimmäinen aikuinen tulisi seitsemältä illalla. Laitoin Donnalle viestiä, että toivoisin nyt tosissaan apua vanhemmilta, kun minulla muuten koko viikko tosi pitkiä päiviä, kun muksuja "kipeänä" kotona. Niinpä molemmat vanhemmat sitten soitteli ja laitto viestiä keskenään ja mun kanssa. Lopulta molemmat ilmestyivät illalla Nyköpingiin ja tänään Donna oli koko päivän kotona. Kivaa!

Emil söi nakin palasia ja sit tuli yhtäkkiä mun luo kädessään jotain
ja sanoi vaan: "Sanna Sanna". No laitoin käden alle ja se iski
siihen puoliksi syödyn nakin palasen. Poika seiso vieressä ja
katto mua koiranpentu katseellaan. Olin vaa, että jahas okei :D

Jeejee joulu tulee ja huomenna on jo perjantai! 17päivää Suomeen ja nyt me lähetään kattomaan Elsin baletti esitystä!

Toivottavasti kaikki sielläkin hyvin :)

<3S