Nelisilmä

Hassuu. Oon täs monta vuotta "taistellu" sitä vastaa, että silmälaseja en hanki. En tiiä miksi näin. Eilen kävin lääkärillä viikon sairastettuani ja kaiken maailman verikokeiden ja EKG:n jälkeen sain puhtaat terveen paperit. Siinä sitten keskustelimme ja tää todella mukava lääkäri nainen suositteli optikolla käyntiä. Onhan tää mun näkö tässä nyt viime aikoina jotenkin huonontunu ja ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten luokassa en nähnyt taululle. Lääkärin suosituksesta varasinkin tälle päivälle ajan optikolle. Setä haastatteli, näytti kirjaimia ja sellanen laite silmilläni piti valita aina kahdesta vaihtoehdosta kummassa oli parempi kuva. Lopulta kuulin monen monta silmätermiä ruotsiksi nopeasti lueteltuna, mutta ymmärsin, että hajataittoa löytyy molemmista silmistä ja aavistuksen ollaan ilmeisesti miinuksella. Mun melkeimpä joka päivänen päänsärky ja valoherkkyys yms. ovat toivottavasti kohta historiaa, sillä huomenna menen ja tilaan parin silmälaseja.

Lunta on satanut joku 20cm parissa päivässä.                                                                     

Mitäs tässä nyt sitten muuta. Oon nukkunut suurimman osan viimesistä kymmenestä vuorokaudesta. Vanhemmat ovat olleet tosi huomaavaisia ja järkännyt työnsä niin, että saan nukkua ja sairastaa rauhassa. Viime viikolla paras pystyssä olo yritys oli perjantaina, kun taistelin itseni kanssa ja sain lapset päikkäriltä uimahalliin, vaatteet vaihdettua kolmelta innokkaalta kakaralta ja lapset uima-altaaseen (4+6-vuotiaat uimakouluun ja 2vee touhusi pienten lasten altaassa). Tietenkin mukaan otettuna vastuu kaksi vuotiaasta ja uimakoulun jälkeen myös kahdesta vanhemmasta, jotka halusivat hetken vielä pulikoida. Olihan se aikamoista kun elementtinä vesi, energiaa kropassa nolla eikä itselläni ollut edes uikkareita päällä. Äiskäkin ilmestyi paikalle tyylikkäästi 16:50 eli kun lapset oli vahdittu, pesty ja ne istuivat kauniissa rivissä saunassa. 

Sää oli mennyt todella huonoksi sillä välin kun lapset uivat. Jäistä rännän, lumen ja rakeiden sekoitusta tuli taivaalta kaatamalla ja näköetäisyys n.2metriä. Ja Oxelösund-Nyköping välillähän ei ole katuvaloja. Ajoin kaksi kättä ratissa ja keskittyen vain ajamiseen, 110 alueella maximissaan 60km/h. Olihan mulla lapset kyydissä. Siinä kuitenkin rauhotti se kuinka lapset eivät pelänneet. Olisi ihana pystyä elämään tolla tavalla. Luottaa 100% siihen mitä muut tekee ja olla murehtimatta turhia. Takapenkiltä raikasivat huudot jee pizzaa ja det var så roligt i simskolan. Jos vaikka opettelisi samanlaisen asenteen.

Tänään on ehkä se kauan odotettu parempi päivä takana. Tai ainakin vähän. Skippasin vielä tältä päivältä koulun ja se oli paras ratkaisu vähään aikaan. Iltapäivällä lapset olivat kivoja ja tarttuivat tarhalta mukaan yllättävän helposti. Kotona melkein samalla oven avauksella ilmestyi vielä mami paikalle, joten ilta jatkui hieman rennompana. Kaikkien lakanat kuitenkin vaihdettu ja pesty! Edistystä.

Mun tie pihaan oli tänään tukittu postisetien toimesta ja toi aurinko piristää kyllä aina.

Ja ainiin Nyköpingiin on tullut minun ja saksalaisen (jota oon tosi hienosti nähnyt suunnilleen 3,5kk sitten viimeksi...) lisäksi tullut espanjalainen tyttönen aupairoimaan! Ensi viikolla olisi tarkoituis mennä fikaamaan yhdessä. :)

Terkkuja Suomeen, että alan oleen jo takaisin elävien kirjoissa!

<3S