Alkuun tekstiä sunnultailta mitä en syystä tai toisesta ikinä saanyt julkaistua.
Nyt ku mietin tätä viikkoa, joka on nyt näitä sunnuntain viimesiä tunteja lukuunottamatta pulkassa, niin ei mulle tule mieleen muuta kuin, että oli ihan normi aupair viikko. Musta tuntuu, että jotenkin vaan raahaudun läpi nää viimeset viikot täällä. Ei oikeen jaksa enää kiinnittää huomitota lasten törttöilyihin tai vanhempien välinpitämättömyyteen. Oon antanu kaikkeni ja nyt vaan mennään kunnialla loppuun ilman turhempia stressailuija mun suunnalta.
Toi Donnan mutsin paikallaolo on tuottanut kireyttä kyllä puolin jos toisin. Hän on todella erilainen ihminen muihin tässä perheessä verrattuna kasvisruokavalioineen ja viherpirtelöineen. Mutta ei hänen kuvailusta sitten sen enempää. Donnan kanssa mulla on jotenkin kuihtunut keskustelut kokonaan, kun hän vain hössöttää äitinsä takia. Tuntuu enneminkin, että olen vihdoin tutustunut tohon isukkiin ja sen kanssa juttelen enemmän ja sitä kiinnostaa miten mulla menee. Kiva, että edes häntä!
Yläpuolella on kuva auton etupenkistä. Tilanne meni jotenkin näin: Donna tuli perjantaina jo ennen kolmea kotiin. Menin yläkertaan normaalisti 15:30 ja olin lähdössä hakemaan lapsia. Vastassa olivat Donna äitineen ja he ilmoittivat, että voivat kyllä hakea lapset. Olin vaan, että yeah okay! Kyllähän mulle kelpaa vapaa-aika.
Puoli tuntia myöhemmin: Kuulen, että porukka saapuu kotiin. Menen yläkertaan moikkaamaan ja Donna kysyy:"Tiiätkö missä toi Elsin puinen pyörä on?" Olin vaan, että: "joo sehän on siellä päikkärillä samoin kuin kypärä ja pari likapyykki pussia". Pääni sisällä lisäsin vielä, että eikö hän seitsemän vuoden äitiyden aikana ole oppinut, että joka päivä pitää käydä katsastamassa vielä lasten lokerot sisällä likavaatteiden varalta ja sitten hän olisi myös huomannut kypärän ja tajunnut ottaa pyörän mukaansa. Donna hämmentyneenä:" Oh, at the daycare! Could you go and get it?" Ofcourse I would love to ja lähdin liikkeelle. Musta tuntuu, että mulle on jotenkin kehittynyt täällä sellainen "pokerface", ettei siitä kyllä millään pysty lukemaan mitä ajattelen.
Onneksi perjantai-iltana ihana Julia matkasi Tukholmasta mun luokse. Meillä oli kiva chilli perjantai ja lauantaina heräsimme 9:30, sillä kalenteriin oltiin jo ajat sitten Donnan kanssa merkattu linnavierailu Trosassa. Lopulta (ei sinänsä mikään yllätys, että 2h suunniteltua myöhemmin) lähdimme koko porukka Caria lukuunottamatta n.30min matkan päässä olevaan linnaan nimeltään Tullgarns slott. Julia siinä autossa otti perinteisiä muistovideoita ja sanoikin, että näytät niin ihanan iloselta. Tajusin kuinka paljon toi oikeesti merkkaa, että on ystäviä ja miten paljon ilosempi oon kun saan heidän kanssaan olla. Nyt kuitenkin pari viikkoa ollut Nyköpingissä ilman, että olen tyttöjä nähnyt.
Ei varmaan sekään yllätä, että missasimme kello kahdentoista linnatourin ja saimme hengata 45minuuttia linnan ympäristössä. Onneksi oli ihana ilma ja mulla Julia seurana! Menimme sitten kello 13 kierrokselle mukaan. Tulllgarns slott on siis palatsi aina 1200-luvulta saakka. Sitä on kuitenkin vuosien varrella laajennettu ja kunnostettu aina meneillään olevan tyylisuunnan mukaan. Suurin osa huoneiden sisustuksista on 1800-luvulta, kun kuningas Gustaf V ja kuningtar Victoria käyttivät paikkaa kesälinnanaan. Nykyään linnaa käytetään juhlapaikkana ja esimerkiksi nyt kun tämänhetkinen prinssi Carl Philip on menossa naimisiin, on kyseinen linna yksi hääpaikka vaihtoehdoista. Ihan kiva, mutta ei meille kylle näytetty kuin pieni osa paikasta.
Sitten olikin ruotsalaiseen tapaan fika-aika! Menimme linnan kahvilaan ja siellä sai itse paistaa omat vohvelinsa. Oli hyvää ja kiva syödä ulkona, vaikka aurinko olikin pilvessä suurimman osan ajasta.
Illalla olikin joka vuotisten euroviisujen aika! Suomi ei päässyt semifinaaleista pidemmälle, joten vaihdoimme kannatuksen kohteeksi ruotsalaisen Månsin. Hänen Heroes laulunsa oli kyllä tosi hyvä ja sitä on meillä lasten kanssa popitettu jo useampi kuukausi. Julian kanssa katsottiin viisuja iPadilta ja huoneeni yläpuolella nukkuva Donna raukka joutui kuunnella kommenttejamme sekä ilonkiljahduksia pisteidenjaossa. Mutta Ruotsi ansaitusti voitti!
Sunnuntai oli ennemminkin lagauspäivä. Euroviisut kestivät pitkälle yöhön, joten oli kiva vain olla. Käytiin me kävellen tossa kaupassa ostamassa jätskit ja vihdoin katsastamassa lähellä olevat kaivokset (en muista enää mitä sieltä aikanaan on kaivettu). Lopulta heitin Julian viiden junaan ja popitin hyvää musaa ihan täysiä koko kotimatkan, koska why not. Elämästä pitää ettiä niitä pieniä juttuja, jotka saa hyvälle tuulelle.
Koska kevät on tuonut tullessaan vihreyden ja valon, olen taas innostunut urheilusta. Viime viikolla esimerkiksi yhtenä kauniina aamuna heitin lapset tarhaan ja ajoin suoraan tonne merenrantaan. Noissa ylläolevissa maisemissa on kyllä kiva juosta.
Nanna lähti tänään tiistaina aamulla aikasin Saksan kautta kotiinsa Kanadaan. Donna lähti samalla lennolla Saksaan työkeikalle ja onkin siellä tämän yön. Eilen hän esitteli minulle siivous- (mäkkikielellä deeppaus-) listaa, jonka mukaan pääsen siivoilemaan tämän mun kerroksen suihkun lattiakaivoa myöten kiiltäväksi. Jea! Ja kuulemma ensi viikolla (mun vika viikko what) on "palautekeskustelu" ja puhutaan miten mennyt ja onko jotain sydämen päällä. Ihan ku voisin sanoa tolle äitille suoraan mikä mun mielestä täällä mättää... Siitä tulisi vaan paha mieli kaikille.
Ihana lyhyt viikko ja torstaina aamutöiden jälkeen Tukholmaan ja sitten lounaan jälkeen Suomeeeeen!
<3S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti