Lapsille allerginen

Vois laskeaä monesko kerta tää on tän seitsemän kuukauden aikana kun olen sängyn pohjalla. Ei sillee pienessä flunssassa, että nenä vähän vuotaa ja ääni käheänä, vaan oikeesti sängyn pohjalla aikalailla toimintakyvyttömänä. Tai siis ettei yksinkertaisesti jaksa mitään. Exhausted. 

Mun pupuset aka auppari muksut ovat olleet vuoron perään erinäisissä taudeissa tässä viimeset kolme viikkoa. Noilla se vaan on niin kivaa, että ne on päivän kipeenä ja seuraavana aamuna jo eämänsä kunnossa. Välillä sitä toivoo olevansa lapsi. Mutta pointti oli siis se, että osasin jo odottaa tätä sairastumista. Ei se mitään. Ihan kiva levätä välillä. Ja onneksi pääsen lapsia pakoon ensi viikoksi Suomeen.

Tällä viikolla siis maanantaina ja tiistaina pienet olivat kotona kipeinä. Donnalla kuitenkin ollut rento viikko töissä, joten hänkin ollut 3/5 päivää kotona. Olen siis saanut aika chillisti olla rauhassa. Keskiviikkona kaikki menivät päikkäriin ja silloin sain taas nauttia aupairiuden plussapuolista. Pienet olivat pihalla kun hain heidät 16:10 Willin enkun tunnin jälkeen ja pieni Emil heti minut bongattuaan juoksee niiiin iso hymy kasvoillaan kädet ojossa anttamaan minulle halin. Se tunne. Ja musta on niin ihanaa kun meillä on sen kanssa jotenkin tosi hyvä suhde kehittynyt. Me vaan ymmärretään toisiamme ja se luottaa muhun. :) Oon ilonen, että mulla on kiva perhe.

             
Ja koska keskiviikkona oli hyvä päivä, tein meille påskmiddag:in. Toi kana onnistu tosi hyvin (niinkun varmaan näkyy ;)) Musta on kuoriutunut melkonen kokki! Kun kananen oli uunissa keksin lapsille tekemiseksi koristella pääsiäsmunia, jotka olin näille paperista leikannut. Nyt on saatu lumihiutaleet vaihdettua keväisempiin koristeisiin.

Torstain ja perjantain maisemat olivatkin pimennysverholla pimennetyn huoneeni seinät. Kuitenkin illalla perjantaina melkein kahden vuorokauden nukkumisen jälkeen oloni oli aavistuksen parempi ja pääsin juhlimaan etukäteen synttäreitäni perheen kanssa. Asteita ulkona ehkä max neljä, mutta Cari grillasi meille jotain tositosi hyvää lihaa (eläin jäi mysteeriksi). Siihen lisukkeeksi kaalikermakastike (nam!) ja uunissa siivuperunoita. Ja meidän perheen tapaan tietenkin jotain ihan huippu viiniä. Mua kunnon hemmoteltiin. Jälkkäriksi juustoja (koska oon maailman pahin juustohirmu ja nää on huomannut sen) ja Donnan loihtima marenki-valkosuklaalimemousse-pääsiässuklaamuna-vadelma- kakku! Maku oli todellakin kohdallaan, mutta leikatessa sitkeäksi jääneen marengin kanssa vähän ongelmia. Saimmepa hyvät naurut! 

Ja niinkuin synttäripippaloihin kuuluuu oli myös lahjoja tarjolla. Will oli "salaa" äitilleen heittänyt idean dinner pöydässä aiemmin viikolla kuinka olisi kivaa antaa minulle kissanruokaa lahjaksi ja voin antaa ne sitten mun mussuille kotona. Lapset ja kuiskaaminen eivät kuitenkaan oikeen sovi yhteen, mutta koska olen paras aupair, pidin salaisuuden ja yllätyin aidosti ison hymyn kera avatessani paketit. Ihana kun se ajattelee mua. :) Noiden lisäksi sain tosi kivan hopeisen rannekorun, jonka perheen miehet olivat valinneet. Hyvä maku täytyy myöntää.

Loppuilta sujui mukavasti koko perheen voimin (ainakin yhdeksään saakka) alakerran telkkarin edessä katsomassa Let's Dance-ohjelmaa. Se on niin kuin Suomen Tanssii tähtien kanssa, mutta Ruotsalaiseen tapaan jotenkin isompana ja hienompana. Tuli ihan mieleen oman lapsuuden perjantai- ja lauantai- illat perheen kanssa olkkarissa katsomassa BumtsiBumia sun muuta viihdettä. Ja kuinka siihen aina nukahti niin tyytyväisenä elämään - ihan samalla tavalla kun nää mun muksut teki eilen. Hyviä aikoja. :)

Tänään heräsin kahdeksalta valmiina hyvään päivään. Edelleen vähän väsyneenä sairastelun myötä, mutta hyvä tästä tulee! Lähden klo 11:14 junalla kohti Tukholmaa ja vietän siellä pari yötä. Maanantaina sitten Suomi kutsuu ja luultavimmin blogi siis hiljenee vähän päälle viikoksi.

Ihanaa pääsiästä ja kevään alkua - kyllä se sieltä tulee joku päivä ihan pysyvästi!

<3S