i fjällen

Näihin hiljaisiin kahteen ja puoleen viikkoon on mahtunu paljon. Ei oikeestaan hirveesti normaalia arka, joten siks varmaan unohtunut kirjottaminen kokonaan. Olin tosiaan viime viikonloppuna pe-la 22h risteilyllä mun säbäjengiläisten kanssa. Lähdettiin kahden aikaan perjantaina 13. Nyköpingistä bussilla kohti Tukholmaa ja satamaa. Oli kyllä tosi kivaa! Tuun noitten kaa niin hyvin toimeen ja pystyy olemaan ihan oma itsensä. Tai no niin hyvin mitä kielitaito antaa periksi. Koska toki ymmärrän ja osaan puhua tota ruotsii, mutta ei se kuitenkaan täydellisesti riitä olemaan normaali puhelias minä. Ehkä joskus :)

Oli siis ihana ilma ja kunnon kevät. Siksi tuntuikin tylsältä lähteä sunnuntaina 15.3. pohjoisempaan kohti Säleniä. Se siis sijaitse Suomen Porin korkeudella ihan Norjan rajalla. Mukaan lähti Hollannista meillä la-su yön bunkanneet Carin sisko, hänen hollantilainen miehensä sekä heidän ensi viikolla kaksi vuotias poikansa. Olin jostain syystä kuullut paljon tietynlaisia varoituksia Carin siskosta. Hän on nyt seitsemättä kuukautta raskaana ja kuulemma tempperamenttinen ja suorasanainen nainen. Lähdin kuitenkin avoimin mielin matkaan!

Matkalla pysähdyimme (niinkuin kuvassa yksi näkyy) IKEAan syömään. Lopulta olimme noin seitsemän tunnin autolla matkaamisen jälkeen Sälenissä. Määränpäässä sitten olivatkin vastassa jo tutuiksi tulleet isovanhemmat. Heidän lisäkseen (ja minun yllätyksekseni) paikalla myös farmorin sisko ja tämän mies. Donnan sanojen mukaan tämä kohta kahdeksankymppinen setä on se suvun "flirttailija". Ihana mies! Saan kyllä olla ilonen, että mut on otettu niin avosylin mukaan tähän sukuun ja se onkin yksi syy miksi koko viikko meni tosi kivasti. Sain joka päivä kuulla kuinka duktig  olen niin yleisessä kodinhengettäryydessä kuin lastenkin kanssa. Tulimme myös Carin siskon kanssa todella hyvin juttuun ja jotenkin kaikki etukäteisvaroitukset tuntuivat tyhmiltä.

Sälenissä lunta oli todella paljon, mutta lämpötila nousi joka päivä jopa +6asteeseen. Se tarkoitti sitten sitä, että rinteet olivat aika huonossa kunnossa, sillä irtolunta oli paljon. Kävimme tästä huolimatta laskemassa kolmena päivänä joista ensimmäisenä taiteilin laudan kanssa lasten mäessä. Lopulta se lähti rullaamaan ihan hyvin, mutta päädyin kuitenkin vaihtamaan menopelin suksiin. Pakko muuten tähän väliin sanoa, että kiitos Merjalle ja Annikalle kun ootte olleet niin kärsivällisiä mun ja veikan kanssa kun ollaan käyty laskemassa yms. Ootte jotenkin aina tehnyt jutut meidän parasta ajatellen ja nyt jotenkin opin arvostamaan sitä ihan extra paljon. Tuolla nimittäin mun lasketteluseura viiletti mäet alas 200km/h ja ottivat koko touhun ennemmin urheilusuorituksena kuin nautintona. Mielummin olisin jopa laskenut yksin kuin noiden hullunkiilto silmissä laskevien kanssa. Mun mielestä meillä on ollut ihan mahtava lapsuus ja ollaan jotenkin niin erilailla saatu nauttia asioista ilman mitään paineita kuinka paljon kaloreita tämä nyt polttaa/tuo.

Meidän päivärutiinit menivät kutakuinkin niin, että aamulla ensimmäinen lapsi herää kello kuusi ja loputkin valuvat omaa tahtiaan aamiaispöydän ääreen viimeistään kahdeksalta (jopa mä!). Syödään kaikessa rauhassa oli sitten aamiaisena farfarin lettuja tai jotain muuta. Aamiaisen jälkeen porukka hajaantuu suunnilleen silleen, että kymmeneltä osa on hiihtämässä, osa rinteessä ja osa ehkä mökillä vahtimassa lapsia. Syömme lounasta 12 aikaan rinteillä ja 12:45 Will laskettelukouluun. (Elsikin olisi mennyt mutta tyttö makasi kuumeessa 4päivää.) Aikuiset jatkavat rinteessä ja kahdelta itse yleensä painelin mökille kaksi vuotiaiden kanssa. Viiden aikaan loputkin urheilijat ilmestyvät mökille, saunoimme ja joka ilta oli jonkun porukan vuoro tehdä dinner. Päivällinen hyvässä seurassa viinilasillisen kera. Loppuun kiitimme yhdessä käsikädessä ruuasta farmorin siskon miehen (sen flirttisedän) suvun perinteisellä lorulla Tack för maten den var god. Kunde ej var bättre gjort. Tack för maten!! jonka jälkeen vuorossa pöydän hakkaamista nyrkeillä, kyynerpäillä ja loppuun taas nyrkeillä.

Tuli jotenkin niin kotoisa olo tuolla. Ja toi meidän kolmikerroksinen mökki oli tosi hieno! Se on vissiin rakennettu ihan muutama vuosi takaperin ja sen kyllä huomasi. Ei valittamista. Tylsää vaan jotenkin kun noi suunnittelevat eteenpäin siskon vauvan syntymää sekä ensi vuoden samaan aikaan tapahtuvaa hiihtoreissua. Itse istun vieressä vain hymy naamalla ja ajattelen, että jep enhän mä ole täällä. Oon ehkä jopa vähän kade mun jatkajalle.

Lopulta perjantaina oli mun aika lähteä kotia kohti. Muut jäivät vielä päiväksi, mutta itse halusin eilen lauantaina olla pelaamassa turnauksessa, joten valitsin kahdeksan tunnin auto - bussi - juna - juna - kävely yhdistelmän Ruotsin läpi Nyköpingiin. Loppupeleissä matka sujui semi kevyesti ja kivuitta. Nyköpingissä mua odotti takatalvi kunnon lumipyryn kera, mutta onneksi olin talvilomalla ja matkalaukusta löytyi lämmintä vaatetta!

Eilen oli sitten pelipäivä - juhlapäivä. Ensimmäinen peli alkoi kello 10 ja sen sitten voitimmekin. Toinen oli tosi hyvä peli kovaa vastusta vastaan ja pelasimme 0-0. Kolmannessa väsynyt alimiehitetty jengimme hävisi 2-0 ja tiedossa oli siis kova vastus taistelussa semifinaalipaikasta. Ja niinhän siinä kävi, että 2-0 häviö ja pelit loppuivat meidän osalta siihen. En olisi kyllä edes jaksanut pelata yhtään enempää niin häviö oli ihan hyvä juttu! Ja nyt mun ruotsi säbäilyt loppuvat tältä erää tähän. Toi jengi nimittäin lopetti treenaamisen tähän kun pelitkin loppuivat. Tiedä sitten miksi porukalla muka ei riitä motivaatiota treenata enää...

Hengissä ollaan ja enää ensi viikko, jonka jälkeen viikon Suomilomaaaa!

<3S