tiistai 26. elokuuta 2014

Kolme yötä...

Hejssan!

Nyt alkaa jännittämään; Ruotsi ja Nyköping odottaa jo kolmen yön päästä! Aika on menny ihan tositosi nopee. Tein nimittäin jo huhtikuun alussa www.aupair-world.net sivustolle profiilin. Kyse oli oikeastaan vain kokeilumielessä katsoa millaisia perheitä siellä on. Sain monia yhteydenottoja eripuolelta maailmaa ja koko au pair-asia alkoi tuntumaan todelta, kun soitin skype puhelun ensimmäisen, sitten toisen ja muutama viikko myöhemmin vielä kolmannen perheen kanssa.
Ihastuin Nyköpingissä asuvaan perheeseen heti ensi skypesoitolla. Perheen äiti (täällä kutsun häntä D:ksi) on kotoisin Kanadasta ja puhuimme hänen kanssaan englanniksi pitkän tovin. D kertoi hänen ja ruotsalaisen miehensä lapsista: 2-ja 6-vuotiaat pojat sekä 4-vuotias tyttö, minun tulevat kullannuput siis :D Päätös oli melko vaikea kaikkien ihanilta kuulostavien perheiden seasta. Kuitenkin auttoi, kun sain puhua Nyköping-perheen sen hetkisen au pairin kanssa. Häneltä sain au pairin näkökulman vanhemmista, lapsista ja tietenkin itse työstä. Siitä sitten alkoi monta kuukautta kestänyt sähköpostittelu ja soittelu perheen kanssa. Sovimme jo alkuvaiheessa, että tulen elokuussa ja päivän löimme lukkoon noin kuukausi sitten. Lentokone kohti tuntematonta ja uusia seikkailua lähtee siis 29.8. kello 18:55.

Oon ehtinyt tässä neljän kuukauden aikana käymään läpi monenlaiset fiilikset lähtemisestä. Sovimme D:n kanssa, että olen siellä n.10kk eli ensi kesään saakka. Pitkä aika. Olen ollut pisimmillään poissa kotoa 3vk, viime keväänä kun olimme reppureissaamassa Thaimaassa. Siitä alkoikin sitten matkakuume ja se uusien kokemusten sekä haasteiden jano ovat varmaan koko tämän au pair- hommankin takana. Olen aina rakastanut matkustamista ja haasteita. Siksi ulkomaille muuttokin on ollut unelmana pienestä pitäen. Ja kohta se sitten tapahtuu!

                                                    Ihana Koh Tao, helmikuu 2014

Nyt vasta nämä kaksi viimeistä viikkoa olen alkanut kunnolla miettimään Suomesta lähtemistä. Illat ovat pahimpia juuri kun pitäisi alkaa nukkumaan. Onko minusta oikeesti lähtemään ja jättämään läheiset tänne? Mitä täällä tapahtuu sillä aikaa, kun olen poissa ja onhan minulla vielä paikka tulla takaisin 10kk päästä? Tykkäävätkö ne Ruotsissa odottavat lapset edes minusta? Mutta oon päättänyt, että pärjään ja en tosiaan ole mikään luovuttaja luonne ;)

Ryhmänohjaajani sanat lakkiaispäivältä sopivat tähänkin hetkeen täydellisesti:

Nu lever du mellan
den gamla goda tiden
och en bättre framtid

Kom ihåg
att livet består av
småstunder
och det är viktigt
att kunna njuta av dem!

Lähden Ruotsiin nauttimaan niistä pienistä hetkistä ja oppimaan uutta, niin itsestäni kuin elämästä yleensäkin!

<3Suski


1 kommentti:

  1. ihana muru, mukavaa lukea täältä(kin) miten siellä menee! :)

    VastaaPoista