tiistai 16. syyskuuta 2014

Go big or go home. Because it’s true. What do you have to lose?

Moroo!

Sori nyt tulee paljon tekstiä ja vähän kuvia. Mut kuvista tykkääville laitoin pääasiat tummennettuna, niin ei tarvi lukea koko tekstiä ;D

Maanatai 15.9.

Pitkä päivä. Ekaa kertaa täällä hoidin niiku koko päivän yksin, eli herätys, aamutoimet, vieminen, hakeminen, ruokkiminen, iltatoimet ja nukuttaminen. Mamma lähti aamulla ennen kuutta ja oli yötä poissa työmatkalla. Isikin lähti ennen seiskaa ja tuli kotiin vasta lähemmäs puoli yhdeksän illalla (lasten nukkumaanmenoaika n.klo 20).
       Aamu sujui kyllä yllättävän hyvin! Heräsimme seitsemältä ja pojat käyttäytyivät kuin enkelit eikä mitään ongelmia! Neiti E päätti kuitenkin veljiensä puolesta kiukutella vastaan ihan kaikessa. Herääminen itsestään oli hänelle jo hirveän iso ongelma, vaatteitten valitsemisesta ja pukemisesta puhumattakaan. Olin taas tyhmin ihminen maailmassa ja minun pitäisi vain lähteä kotiin. Lopulta puin valitsemani vaatteet hänelle päälle, koska yhtäkkiä tyttö ei ollutkaan enää iso tyttö, vaan pieni vauva joka ei osaa mitään. (Näin siis  omien sanojensa mukaan.) Pientä maanittelua hän tarvitsi kaikessa, mutta ovella tyttö yllätti minut ja sanoi: "Nyt tykkään susta kuitenkin ehkä ihan vähän..." Näin se mieli muuttuu. :D
      Auto oli käytössä joten vein muksut sillä päikkäriin. Päivällä hengailin vaan kotona ja siivoilin vähän. Hain lapset normaalisti 16 aikaan, menimme kotiin ja tein nakkikastiketta ja makaronia. Kelpasi hyvin. :) Sen jälkeen illalla katoimme Netflixistä Karhuveljeni Koda ykkösosan, kun kakkosen olimme katsoneet viikonloppuna. (Paras aupair eli minä osti babyille pari leffaa, kaupassa käydessään ;)) Sitten nukkumistoimet alkuun. Päätin, että laitan pienimmän nukkumaan ja toivoin salaa, että isi ehtii tulemaan sillä välin ja hän saa hoitaa vanhemmat. Ihana pikku Emil nukahti helposti, kun istuin hänen kanssaan ja silittelin. Hän on oppinut sanan "moose" (eli hirvi englanniksi) ja moose- pehmolelu piti saada viereen niin elämä hymyili. :) Cari tuli tällä välillä kotiin ja laittoi sitten Elsin ja Willin nukkumaan ja itse pääsin taas skypettämään.

jepjep, mun kamut on iha normaalei...
   
 Arkeahan halusin ja nyt ainaki sain kokea, millaista se pisimmillään täällä on. Näistä selvitään! :D

Tiistai 16.9.

Yhtä pitkä päivä tiedossa kuin eilenkin. Carin piti lähteä seitsemältä ja lupasi muka olla hiljaa aamulla, ettei herätä lapsia ennen seitsemää. Miten kävikään... Herään 6:25 siihen, kun kuulen kiljuntaa yläkerrasta: pojat olivat heränneet. Nousin seiskalta, kun Cari kävi sanomassa lähtevänsä nyt. Pojat olivat yökkäreissä katsomassa televisiota vanhempiensa huoneessa. Elsi nukkui.
      Tänään aamu oli sitten 100kertaa vaikeampi kuin eilen. Syyksi luulen sen, kun Willillä oli tosiaan melkein 2h aikaa valmistautumiseen, joten rytmi katosi aamusta kokonaa, eikä häntä saanut millään telkkarin edestä irti. Muutenkin hän (yleensä niin kiltti ja kuuliainen poika) ei kuunnellut yhtään mitä pyysin häntä tekemään, huusi minulle ja puhui ilkeitä. Jouduin ensimmäistä kertaa korottamaan vähän ääntänikin, kun hän oli lyönyt veljeään, joka kiljui kurkkusuorana vieressä ja Will huusi minulle mukamas yrittäen selittää miksi teki näin veljelleen. Ja kyse ei ollut ensimmäisestä kerrasta, kun hän tekee noin pikku sisaruksilleen... Lopulta sain kaikki lapset 8:24 ulos ovesta ja pakattua autoon. Ja Willin eskarihan alkaa 8:30. Ehdimme juuri ja juuri sinne ajallaan ja loppu hyvin kaikki hyvin!
      Tulin kotiin, katsoin telkkaria, nukuin, jeesasin modeemikorjaajaa, avasin oven mummelille, jonka asia oli: "Teillä on hieno luumupuu tuossa. Saisinkohan mahdollisesti ottaa muutaman luumun, kun joka päivä niitä ihailen!", kävin T:n kanssa kaupassa, hain lapset, tein suolaisen pannarin päivälliseksi (joka oli hyvää!), kylvetin baby E:n ja lopulta Donna tuli kotiin. Päivä ohi! 

Tän päivän matkasse- ruoka

Mun baby on alkanu tykkää hengaa mun kaa :)
bath time!

Kivaa, että on tekemistä! Mulla on kyl varmaa poskiontelon tulehdus taas, nimittäin ollut tosi pitkään hirvee paine päässä ja just tos poskipäitte kohalla... Pitää nyt sit kattoo jos yrittää jonnekki lääkärille ens viikolla, jos tää ei tästä parane.

Hauskaa viikkoa! :)

<3S






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti